Viipaloitu Viita, maalattu merenneito ja mukiloitu Muumipeikko ‒ muistin muistomerkin vasta kun sille tehtiin ilkivaltaa

Edes Tampere-talon edustalla kököttävä Muumipeikko ei ole säästynyt ilkivallalta.  Kuva: Rami Marjamäki

Viime päivinä tamperelaisia on järkyttänyt rakkaisiin patsaisiin kohdistunut ilkivalta. Lauri Viidan muistomerkistä rälläköitiin yön pimeydessä isoja paloja ja Viinikan Lampipuistossa sijainnut pronssinen Kalapoika katosi jalustaltaan kokonaan.

En ole paljasjalkainen tamperelainen, mutta vuosien varrella sisäistetty tamperelaisuuteni sai minut närkästymään tapahtuneesta. Paheksuin kovaan ääneen ruokapöydässä Viidan muistomerkin kokemaa kohtelua, johon puolisoni totesi: ”Tiedätkö missä se on?”

Totta kai tiedän, ajattelin. Jossakin täällä Tampereella.

Tampereen kaupunkimaiseman tunnetuimmat patsaat Hämeensillalla saavat urheilujuhlien aikaan kaupungin voitokkaimman liigajoukkueen tai MM-kisojen innoittamana Suomen joukkueen pelipaidat ylleen.

Helsingissä kansanjuhlasta aina ensimmäisenä osansa saa Havis Amanda. Meno on ollut vuodesta toiseen Mantan jaloissa niinkin rajua, että neito siirtyi huollettavaksi vapun jälkeen.

Muistomerkkien ja patsaiden mukilointi ei ole uusi ilmiö. Tampere-talon edustalla seisova Muumipeikkokin rusikoitiin vanhalla paikallaan Tampereen pääkirjaston vieressä niin huonoon kuntoon, että patsas oli valettava uudelleen.

Patsaat saavat siipeensä, tai tässä tapauksessa ehkä paremminkin pyrstöönsä ulkomaillakin. Kööpenhaminan tunnetuimpiin maamerkkeihin kuuluva Pieni merenneito -patsas on myös saanut vuosien varrella osansa maailman menosta.

H. C. Andersenin satuhahmon innoittama patsas on töhritty eri mielenilmausten nimissä useita kertoja. Vuonna 2017 patsas tuhrittiin punaisella maalilla vastalauseena valaanpyynnille. Viime vuonna sen alustana toimivaan kiveen maalattiin z-kirjain ja hakaristi.

Tänä keväänä merenneidon kivi maalattiin Venäjän lipun väreihin kannanottona maan sotatoimiin Ukrainassa. Maali on toki pientä siihen verrattuna, että vuosina 1964 ja 1998 merenneidolta sahattiin irti pää ja vuonna 1984 käsi.

Viidan muistomerkkinä seisovan Betonimyllystä runon siivet -teoksen tuhoamisen takana ei ole varsinaisesti antipatiaa Lauri Viitaa kohtaan, vaan tekijän motiivina arvellaan olleen kiinnostus teoksen materiaaliin. Teos on pääosin pronssia.

Muistomerkit ja julkiset taideteokset seisovat paikoillaan vuodesta toiseen sulautuen hiljalleen osaksi kaupunkimaisemaa. Vasta järkyttävä ilkityö ‒ tai lätkävoitto ‒ saa meidät muistamaan patsaiden olemassaolon.

Myös Tampereen Taidemuseon johtaja Selma Green näki Tamperelaisen (17.8.) haastattelussa ilkitöissä laihan lohdun:

”Jos tästä tragediasta jotain positiivista hakee, tässä tulee näkyväksi, miten merkityksellistä julkinen taide on tamperelaisille.”

Minullekin selvisi lopulta, missä Viidan muistomerkki sijaitsee. Luultavasti muutama muukin junantuoma tamperelainen oppi kaupungistaan jotakin uutta.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.