Suvivirsi kuuluu perinteisiin

Taas on se aika vuodesta, kun keskustellaan siitä, saako koulujen kevätjuhlissa laulaa Suvivirttä. Yhtä lailla voidaan pohtia myös sitä, kuuluuko joululauluja, kuten esimerkiksi Enkeli taivaan, laulaa koulujen tilaisuuksissa.

Nykyään on nähtävissä, että ilman uskonnon antamaa turvaa puuttuu lapsilta usko, toivo ja rakkaus. Siksi olisi aika palauttaa arvot elämään. Ne luovat turvallisen pohjan, jonka avulla vältytään tragedioilta.

Tunnustettava uskonto kuuluu elämään – myös koulujen tilaisuuksiin. Kyse on arvoista. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon – ei vapautusta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä.

Olennainen osa tässä on, että vanhemmilla on vapaus opettaa lapselle oma uskontonsa ja perustelut tälle uskonnolle. Näin lapsi oppii hyvin yhden uskonnon ja hän pystyy ymmärtämään paremmin myös muita uskontoja ja maailmankatsomuksia.

Toinen puoli asiassa ovat uskonnon perustelut. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle. Pidemmän päälle oksat kuihtuvat, mikäli ne erotetaan puusta. Näiden syiden takia juuri kristillinen kasvatus on tärkeää.

Käsitys, jonka mukaan lapsen pitäisi saada vapautus uskonnosta, vie harhaan. Silloin lapsi kasvaa eräänlaisessa arvotyhjiössä, josta puuttuvat tieto oikeasta ja väärästä. Vanhemmat siirtävät lapseen joka tapauksessa uskonnollisia käsityksiä, tiedostamattaan.

On parempi, että lapselle ollaan tässä asiassa avoimia. Tavallaan ateismi on tapa uskoa – kieltämällä usko. Uskonnollinen käsitys on aina valinta, joka pohjautuu arvoihin. Valtauskontojen opettaminen on yleissivistystä, vaikka henkilökohtainen näkemys poikkeaisi niistä.

Toiseksi, tiedon uskonnosta ja sen perustelujen opettamatta jättäminen on itsessään valtava uskonnollinen arvovalinta. Myös syvällisimmät ateistiset filosofit myöntävät, että kysymys Jumalasta ja ihmisen suhteesta Häneen on ihmiselämän tärkein kysymys.

Kolmanneksi, vanhempien tulee joka tapauksessa opettaa lastaan erottamaan oikea väärästä. Ja erityisesti oman arvomaailmansa esimerkin voimalla he opettavat lapsilleen, mikä heidän mieleistään elämässä on tärkeää.

Nämä ja monet muut käsitykset johtuvat vanhempien uskonnollisista oletuksista. Useat ateistit opettavat myös lapsilleen sellaisia moraalikäsityksiä ihmisarvosta ja oikeasta ja väärästä, jotka ovat perusteltavissa lähinnä kristinuskon avulla.

Kasvatus ottaa siis aina kantaa uskontoon, joko tukemalla lasta uskonnon löytämisessä tai kieltämällä uskon, joten niin sanotusti uskonnollisesti neutraali kasvatus on käytännössä mahdoton. Avoin keskustelu uskonnosta antaa lapselle ja nuorelle avaimet löytää oman tiensä.