Vaurastuminen on vaikea laji

Mielipide

16.12.201601:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Talouskasvu Suomessa on vuosien odotuksen jälkeen alkanut. Monilla aloilla kasvu on vahvaa. Suomalaisyritykset ovat tehneet kohtalaista tulosta taantumankin aikana, ja kasvuvauhti voi yllättää nyt monet myönteisesti. Silti edessä on vaaran paikkoja. Vaurastuminen on vaikea laji.

Olennaisinta olisi saada kasvu jatkumaan mahdollisimman vahvana mahdollisimman pitkään. Tähän tarvitaan kilpailukyvyn vahvistamista. Nyt se vahvistuukin lähes kohisten.

Kilpailukykysopimus, puutteistaan huolimatta, auttaa tässä selvästi. Vielä enemmän Suomi hyötyy siitä, että monissa kilpailijamaissa palkat ja muut kustannukset ovat lupaavasti laukalla.

Edellä olevista tavoitteista lähes kaikki ovat Suomessa yhtä mieltä ja yllättävää kyllä, osin myös keinoista.

Ruotsissa on jo parinkymmenen vuoden ajan sovittu palkoista niin, että vientialat määrittelevät korotuskaton ja muut seuraavat kiltisti niitä. Näin Ruotsi on onnistunut painamaan kustannuksensa alas, ja inflaation jälkeinen ostovoiman kasvu on ollut erittäin mallikasta. Tosin monien naisvaltaisten julkisten alojen palkat on betonoitu alemmiksi kuin vientialojen. Ostovoima on kasvanut heilläkin.

Suomessa olisi nyt tarkoitus kokeilla samaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on jättäytynyt syrjään palkkaneuvotteluista ja jättänyt palkoista sopimisen liitoille. Samalla olisi tarkoitus sopia Suomen mallista, jossa vientialat sopisivat palkan korotusten ylärajasta ja muut alittaisivat sen.

Näin työvoimakustannukset pysyisivät koko kansantalouden osalta lukemissa, joka mahdollistaa kilpailukyvyn kohenemisen. Tästä sitten aikanaan myös palkansaajat saisivat osansa. Myös työttömyysmenot vähenisivät ja verokertymä helpottaisi jatkuvasti velkaantuvaa Suomen julkista taloutta.

Tällä hetkellä ei hyvältä näytä. Kilpailukyvyn nykäys vie huomiota pois ongelmista. Osa työnantajista on valmis jopa luopumaan kiky-sopimuksen annista, koska kauppa käy niin hyvin. Ja jos talouskasvu edelleen vauhdittuu, tätä kustannuskilpailukykyä murentavaa liukumaa voi tulla lisää.

Ennen kaikkea Suomen mallin rakentamisesta puuttuu nyt johtajuutta. Vientialojen työnantajaliitoissa sitä halutaan eniten, mutta palkansaajapuolella ollaan maltillisempia. Mallin edut tunnustetaan, mutta usko siihen, että julkinen sektori ja kotimarkkina-alat saadaan taivutettua mallin taakse, horjuu.

Vahvasti julkisia aloja edustavan STTK:n puheenjohtaja Antti Palola on jo ennättänyt epäillä mallin syntyä. Samanlaisia puheenvuoroja on kultu SAK:sta. Siellä on kaivattu EK:ta kumppaniksi. Muuten asiasta sopiminen on monien ammattiliittojen mielestä liian vaikeaa.

Myös valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on jo todennut, ettei Suomen malli ole hallituksen kannalta välttämätön, kunhan palkkaratkaisut muuten ovat maltillisia.

Niinpä. Vaikeaa on taas, mutta jonkun pitäisi kuitenkin yrittää. Vientialoillakin katseet kääntyvät helposti kohti omia ensi vuonna käynnistyviä neuvotteluja, joissa varmasti pyritään yhtenäiseen korotustasoon. Se ei kuitenkaan Suomen malliksi riitä.