Kuitupuun hinta pidetään tuonnilla kurissa

On jo kauan aikaa ollut tiedossa, että suomalainen metsäteollisuus on nykyään isänmaaton kansainvälinen toimija.

Joskus kauan sitten teollisuus arvosti raaka-ainetta ja sen toimittajia, ja lopputuotteen hinnoittelussa otettiin huomioon raaka-ainekustannukset alkutuotannosta käsin. Metsänmyyjäjärjestöjen kanssa sovittiin keskimääräisistä raaka-­ainehinnoista.

1980-luvun lopulla teollisuuden ajatustavassa tapahtui merkittävä muutos. Hinnan rakentaminen aloitettiin lopputuotteesta, josta vähennettiin valmistukseen käytetyt kustannukset ja kustannuksiin lisättiin lopuksi raaka-aineen hinta, josta käytetään nimeä jäännös­erä. Tällä menettelyllä kuitupuun kanto- ja hankintahinnat on saatu pidettyä 30 vuotta sitten maksetuissa hinnoissa, joissa ei ole edes inflaatiokorotuksia.

Metsänmyyjä on ainoa osapuoli, joka ei ole millään tavoin hyötynyt kansainvälisestä sellubuumista muuten kuin vain raaka-aineen lisääntyvän kysynnän kautta. Myyjät ovat ainoa ryhmä, jonka kanssa teollisuus ei neuvottele kuin yksilötasolla.

Metsäteollisuus on joutunut oikeuden päätöksel­lä luopumaan kartelleista, mutta yksittäinen yhtiö pystyy seuraamaan kilpailijoiden hintakäyttäytymistä virallisten hintatilastojen avulla ja harjoittamaan hinta­kuria yhtiön sisällä tietokoneseurantaohjelmien avulla.

Kotimaista kuitupuun kysyntää hillitään tuontipuun avulla, josta ollaan valmiit maksamaan enemmän kuin kotimaisesta raaka-aineesta pitämällä yllä eräänlaista kauhun tasapainoa. Se estää kotimaisen kuitupuun hinnan nousun.

Kun tilanne on tämä, metsä­teollisuus voi ilmoittaa, ettei se maksa kuitupuusta enempää. Sen ei tarvitse niin tehdä, koska puuta tulee tarpeeksi nykyisilläkin hinnoilla.

Toimitusjohtaja Jussi Pesonen ilmoittikin tyytyväisyytensä metsänomistajia kohtaan näiden uhrautuvasta toiminnasta Suomen metsien ja metsä­teollisuuden hyväksi. Kukapa ei talkootyöstä kiittäisi?

Pesosen vuosiansioilla voisi ostaa ensiharvennuskuitu­puuta pystyyn ainakin 500 000 kuutiota, joten kantohinnat ja johtajien palkat lienevät oikeassa suhteessa.

Metsäteollisuuden toiminta perustuu kartellikäräjien jälkeen lakiin; ei oikeuden­mukaisuuteen.