Epäuskoisena on saanut taas seurata niin kaupan kuin sähkönmyyjienkin selityksiä hintojen noususta ja niiden syistä

Epäuskoisena on saanut taas seurata niin kaupan kuin sähkönmyyjienkin selityksiä hintojen noususta ja niiden syistä. Selitykset ontuvat pahemman kerran. Tuntuu vain, että sen ontumisen taitaa huomata vain omassa tilipussissa eikä valtakunnallisessa päätöksenteossa.

Sähkön myyjillekin on tukea annettu, mutta sähkönmyyjät tai -siirtäjät eivät ole olleet halukkaita siirtämään tätä suoraan kuluttajille ja maatiloille. Tekosyynä ollaan käytetty fraasia, että näin voimme jättää hinnankorotukset tekemättä.

Saamme varmuuden tuen käyttämisestä korkeiden hintojen kurissa pitämiseen vain siirtämällä tuet suoraan kuluttajille. Hintojen nosto tämän jälkeen on läpinäkyvää toimintaa toisin kuin tukien sisällyttäminen yhtiön sisäiseen toimintaan ja selittely, että näin pystyimme välttämään jotain. Korotusten välttämistä ei pystytä todentamaan millään.

Vastaavasti kauppojen tekemät elintarvikkeiden hintojen korotukset eivät edelleenkään näy alkutuottajien kukkarossa niin voimakkaasti, kuin kauppojen kuluttajahintojen korotukset antaisivat olettaa. Olemmehan myös tämän kauppojen viime aikaisista tulosjulkistuksista todenneet.

Sekä sähköyhtiöt että kauppa puolustavat tuloksia investoinneilla ja niiden tarpeellisuudella. Ymmärrän hyvin investointien tarpeellisuuden, koska niillä turvataan kannattavuus tulevaisuudessa.

Mutta eikö kukaan ole kertonut, että muutkin yritykset, esimerkiksi maatilat, tekevät investoinnit sillä rahalla, joka jää laskujen maksamisen jälkeen. Minäkin yli 300-vuotisen sukutilan isäntänä teen investoinnit sillä rahalla, joka jää laskujen jälkeen, enkä jätä oikeutettuja laskuja maksamatta sillä verukkeella, että piti nyt ostaa uusi traktori.