Nyt on tuotava faktat pöytään ja vaadittava kaikille jäsenmaille reilua ja realistista lähestymistapaa ilmastopolitiikkaan

Metsät ja niiden käyttö herättävät jälleen keskustelua.  Kuva: Mikko Soini

Metsät ja niiden käyttö herättävät jälleen keskustelua. Kotimaassa tapetilla ovat hiilinielut, EU:ssa puolestaan esimerkiksi metsien tilan monitorointialoite ja biotalous osana koko maanosamme kilpailukykypolitiikkaa puhuttavat. EU:n biotalousstrategia aiotaankin lähivuosina päivittää.

Yhtäältä pitkiä perinteitämme metsänhoidossa arvostetaan ja Suomi edelleen nähdään metsien ja niihin liittyvien innovaatioiden suhteen EU:n kärkimaana. Toisaalta vaihtelevat tulkinnat suomalaisten metsien roolista hiilinieluina ja niiden kääntymisestä päästölähteeksi ovat tavallisen kansalaisen näkökulmasta vähintäänkin hämmentäviä. On arvioitu, että tämä voi johtaa Suomelle jopa miljardilaskuun. Tilanne kuulostaa vähintäänkin nurinkuriselta ja saattaa herättää kysymyksen, kenelle meidän suomalaisten tästä pitäisi suuttua – itsellemme vai EU:lle? Vastaus on, että ei kenellekään: nyt on vain tuotava faktat pöytään ja vaadittava kaikille jäsenmaille reilua ja realistista lähestymistapaa ilmastopolitiikkaan, ja aidosti verrannollista lähestymistapaa eri jäsenvaltioiden hiilinielujen laskentaperusteisiin.

Metsien monitorointi EU-tasolla ei ole tarpeellista komission ehdottaman aloitteen tarjoamalla tavalla, Pekka Toveri arvioi. Kuva: Mikko Soini

Suomi ei ole ainoa maa, joka kipuilee hiilinielutavoitteidensa kanssa. EU ei vaikuta pääsevän vuodelle 2030 asetettuun tavoitteeseensa, ja myös isoilla jäsenvaltioilla, kuten Saksalla, Ranskalla ja Italialla vaikuttaa olevan ongelmia osansa toteuttamisessa. Jäsenmaiden välinen vertailu ei ylipäätänsä ole tällä hetkellä kestävällä pohjalla. Esimerkiksi Ruotsissa maastomittauksiin perustuvat laskelmat eivät yksinkertaisesti ole verrannollisia Suomen mallinnusperusteisiin mittauksiin. Tämä ei ole sellaista ilmastopolitiikkaa, jota kansalaisten tarvitsisi hyväksyä.

Myöskään metsien monitorointi EU-tasolla ei ole tarpeellista komission ehdottaman aloitteen tarjoamalla tavalla. On liian epäselvää, miten aloitteella kerättyä tietoa käytettäisiin ja miten se ylipäätänsä saataisiin kohtuullisin kustannuksin kerättyä. Suomessa suuri osa metsistä on yksityistä omaisuutta ja tätä on kunnioitettava.

Puuta ja puupohjaisia tarvitaan edelleen sekä Suomessa että globaalisti, eli kysyntää riittää. Venäjän rajan sulkeutuminen, siirtyminen pois fossiilista polttoaineista ja turpeen käytön alasajo ovat johtaneet siihen, että hakkuut myös puun energiakäyttöön ovat kasvaneet. On tutkittu, että metsänhakkuiden vähentäminen EU:ssa lisäisi hakkuita muualla maailmassa huomattavasti. Globaali väestönkasvu on nousussa ja tässä kasvussa on myös hyvä pelipaikka – suomalaisilla uusiutuvilla tuotteilla on laajasti kysyntää.

Metsiin liittyvä ilmastopolitiikka tulee kaiken tämän valossa ymmärtää laajemmin ja tukea metsien merkittävää roolia EU:n biotalousstrategiassa. Meillä ei ole tässä maailmantilanteessa varaa tietoisesti heikentää omaa teollisuuttamme. Mikään edellä mainitusta ei poissulje sitä, että Suomessa tutkimukseen, innovointiin ja metsien elinvoimaan panostetaan jatkossakin – näin ansaitsemme roolimme metsänhoidon mallimaana.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko.