Elokuvan taika sai farkut kastumaan
Uskon, että elokuvatallenteet voivat kokea lähivuosina pienimuotoisen renessanssin keräilykohteena hieman vinyylilevyjen tapaan. Olen ammentanut elokuvista voimaa sekä ahdistaviin käsityötunteihin että lapsen syntymän jälkeiseen tunnemyrskyyn.
Aikuisiällä parhaat leffakokemukseni ovat sijoittuneet Sodankylän elokuvajuhlille. Festivaali järjestetään tänä kesänä paikan päällä kahden koronavuoden tauon jälkeen. Kuva: Venni AhlbergInnostuin elokuvista poikasena, kun isä osti tamperelaiselta kirpputorilta käytetyn VHS-nauhurin. Venäläistaustainen mies myi videolaitteen 400 markalla. Hän lupasi, että koneessa on huipputerävä kuva ja nauhoitus toimii takuuvarmasti.
Aamulla sai aina jännittää, oliko myöhäisillan elokuva ajastunut videokasetille. Monesti ruudussa näkyi pelkkää lumisadetta tai elokuva katkesi pahimmoilleen ennen loppukohtausta. Roger Mooren esittämä agentti ei päässyt listimään konnia eikä Suomi-filmin sankaripari saanut vapauttavaa loppusuudelmaa.
Sittemmin olen päivittänyt videokokoelmani dvd- ja blu-ray -formaattiin. Uskon, että elokuvatallenteet voivat kokea lähivuosina pienimuotoisen renessanssin keräilykohteena hieman vinyylilevyjen tapaan. Fyysiset kirjat ja elokuvat tuovat konkretiaa hahmottomaan nykymaailmaan.
Alakoulun ahdistavat käsityötunnit kestin sillä tiedolla, että televisiosta tulee iltapäivällä Pekka Puupää -filmi. Kun esikoistyttäremme syntyi, sairaala oli täynnä ja minut passitettiin kotiin. Monenlaiset ajatukset risteilivät päässäni. Laitoin pyörimään tieteiskomedian Paluu tulevaisuuteen. Mieli rentoutui ja elokuvan kuluessa käsitin elämän muuttuneen peruuttamattomasti.
Monessa pikkukaupungissa ja maaseutupitäjissä elokuvateatterit ovat yhä kotimaisten perheyritysten käsissä. Nämä usein yksisaliset teatterit ovat tärkeitä paikallisia kulttuurikeskuksia
Elokuvia on nykyään mukava katsella kotisohvalla isosta televisiosta. Teatterien valtteja ovat edelleen ylivertainen kuvan ja äänen laatu sekä yhteinen sosiaalinen katselukokemus. Kotona on usein enemmän häiriötekijöitä kuin pimennetyssä teatterissa.
Korona-aika on ollut alalle raskas. Filmikamarin mukaan 2021 Suomessa käytiin elokuvateattereissa hieman yli 3,4 miljoonaa kertaa. Katsojamäärä on tilastoidun ajan heikoin. Kiinalaisomisteinen Finnkino on ylivoimainen markkinajohtaja Suomessa. Ruotsalaistaustainen Bio Rex Cinemas on maan toiseksi suurin elokuvateatteriketju.
Monessa pikkukaupungissa ja maaseutupitäjissä elokuvateatterit ovat yhä kotimaisten perheyritysten käsissä. Nämä usein yksisaliset teatterit ovat tärkeitä paikallisia kulttuurikeskuksia. Hieno esimerkki on persoonallinen Ylistaron Matin Tupa. Aki Kaurismäki puolestaan perusti vastikään elokuvateatterin Karkkilan vanhan ruukin tiloihin.
Pääsin ensimmäistä kertaa elokuviin neljävuotiaana katsomaan Disneyn klassikon Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Olimme käymässä kummitädin luona pääkaupungissa. Minulle Lumikki oli niin vangitseva, että pudotin teatterissa limsamukin sisällön farkuilleni ja jouduin katsomaan elokuvan loppuosan kalsareissa.
Aikuisiällä parhaat leffakokemukseni ovat sijoittuneet Sodankylän elokuvajuhlille. Yksittäisistä elokuvista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Akira Kurosawan Dersu Uzala ja Jean Vigon L’Atalante. Sodankylässä parasta on se, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat rakastamiensa elokuvien äärelle Lapin yöttömään yöhön.
Vanha VHS-nauhuri rikkoi muuten sisäänsä useamman videokasetin ja lopulta naapuri moukaroi sen hajalle.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
