Liikaa viljaa

Tilanne toivottavasti muuttuu, kun aktiiviset viljanviejät saavat avattua uusia markkinoita uusiin maihin, kuten Kiinaan ja Intiaan. Juuri tällä hetkellä pienemmillekin erille löytyy vaivaton myyntiosoite Virosta.

Puhtaalla, arktisella, skandinaavisella kauralla ja muillakin viljoilla on kysyntää Aasiassa. Suomalaisen viljan brändillä en lähtisi vientikauppaa hieromaan. Skandinavia tunnetaan maailman viljamarkkinoilla Suomea paremmin. Liian tiukka isänmaallisuus kannattaa unohtaa, kun halutaan tehdä rahaa.

MTK otti tiukkasanaisesti kantaa Suomen alhaisiin hintanoteerauksiin. Oikein ottikin. Etujärjestön olisi pitänyt kantojen ottamisen sijaan kuitenkin tehdä jotain konkreettista viljamarkkinoiden eteen 2000-luvun alussa, jolloin Suomen plusmerkkinen Itämeripreemio kääntyi miinusmerkkiseksi Itämerivähennykseksi. Siinä vaiheessa etujärjestömme ei ollut innostunut perustamaan uusia viljan markkinointikanavia vanhojen suurostajien kilpailijoiksi. Myös MTK:n Viljamarkkinaosaaja-koulutus unohdettiin yhden syksyn hintojen nousun huumassa.

Nyt MTK:ssa on herätty toimimaan. Järjestö avaa piakkoin viljan sähköisen kauppapaikan. Sen kautta myös pienempien viljanostajien ja -viejien on helpompi saada kokoon isompia viljaeriä laivattaviksi. Turhia kuluja putoaa viljaketjusta pois ja myyjien hintatietoisuus lisääntyy.

Maidontuotanto on maataloutemme kurkihirsi. Sen kasvinviljelyagronomikin kiltisti tunnustaa. Nurmet sopivat parhaiten ilmastoomme. Ilman laajaa maidontuotantoa olisimme viljavuorten kanssa todellisessa nesteessä.

Suomen viljasadosta viedään vuosittain neljännes. Isot viejät ovat osanneet hoitaa viennin omalta kannaltaan hyvin ja kannattavasti, viljelijä on jäänyt mopen osille. Peiliin katsominen tässä kohtaa toki auttaa: pitääkö viljaa tuottaa äärimmäisissä oloissa yli oman tarpeen? Niin kauan kuin ylituotantoa on, vähennetään tuottajahinnasta merirahdin osuus pois, vietiinpä kyseinen erä tai ei.

Hienoa, että viljan viejiksi on löytynyt viime vuosina myös viljelijöiden omistamia ja hallinnoimia yrityksiä, jotka toimivat kevyellä kulurakenteella. Ala ei ole helppo. Se vaatii paljon perehtymistä ja oikeiden ostajien tuntemista, mutta oikealla tiellä ollaan.

Nostan tänäkin syksynä lippistäni kaikille viljelijäorganisaatioille, jotka kokoavat yhteen suurempia viljaeriä ja etsivät niille parhaan ostajan ja hinnan Suomen ulkopuolelta. Kiitos, teette tärkeää työtä kaikki viljanviljelijöiden eteen!

Markku Pulkkinen on vapaa toimittaja ja Maataloustoimittajat ry:n puheenjohtaja.