Ympäristökolikon kaksi puolta

Metsäsektorilla teollisuus ja ympäristöjärjestöt ovat kuin kolikon vastakkaiset puolet. Kumpikaan ei ole toista arvottomampi, mutta kolikon reunalla on merkittävin rooli tasapainon säilyttämisessä.

Ympäristöjärjestöt näkyvät ja kuuluvat kaikkialla, kun taas metsäteollisuuden raaka-aineenhankinta uurastaa metsässä, monien silmä- ja korvaparien ulottumattomissa. Joku voisi kutsua pelikentän tilannetta jopa epäreiluksi. Onneksi yksi taho pitää voimasuhteet tasaisina.

Luonnonvara-alojen huippututkimusta tekevä Luonnonvarakeskus Luke näyttelee tässä köydenvetodraamassa kolikon reunan roolia. Sen pinta-alan osuus koko kolikosta on pieni, mutta ilman sitä kolikko ei pysyisi pystyssä vaan kaatuisi toiselle puolelleen.

Oma huoleni on, että jonain päivänä metsäteollisuus häviää kamppailun tämän päivän maailmassa, jossa vihreiden arvojen merkitys kasvaa ja jossa ympäristöjärjestöt ovat näkyvimmässä roolissa keräämässä kannatusta planeettamme pelastamisen ideologiallaan.

Huoli korostuu, kun kuulee hallituksen säästöpolitiikan kohdistuneen myös Lukeen, joka tekee tärkeää työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Mittavat yt-neuvottelut käytiin vuosi sitten ja toimipaikkoja ollaan lakkauttamassa. Näinkö Suomi nousee biotalouden kärkimaaksi?

Ympäristöjärjestöt näkyvät ja kuuluvat kaikkialla. Niihin ei voi olla törmäämättä kaupunkien keskustoissa tai sosiaalisessa mediassa. Kun nuoren kaupunkilaisen käsitys Suomen metsien tilasta hämärtyy ja urbanismi valtaa mielen, yhä helpommin hänet voidaan puhua järjestöjen ja niiden edustamien aatteiden puolelle perustelemalla asioita järjestölle itselleen sopivimmalla tavalla.

Ja kuten politiikassa yleensä, usein kerrotaankin vain puolikas totuus. Se totuus, joka itseään eniten hyödyttää. Poliitikon matematiikassa sijoittamalla sopivat numerot laskukaavaan saadaan aina itselle hyvä lopputulos.

Toista totuutta kertoo metsäteollisuus. Sen ääntä ei kuitenkaan kovin usein kuule Helsingin keskustassa Kampin Narinkkatorilla tai rautatieaseman kulmalla. Metsäteollisuuden kun pitäisi lähinnä keskittyä tekemään bisnestä. Ei sillä ole samanlaista kiinnostusta pitää viestintäsirkusta ja meteliä yllä.

Luke on organisaatio, joka tuottaa neutraalia ja puolueetonta, empiiriseen tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Metsäteollisuus tukeutuu siihen usein ja käyttää sitä lähteenään kerta toisensa jälkeen, kun ympäristöpiirien omat tutkimukset aiheuttavat pelkotiloja kansalaisille metsien tilan heikkenemisestä. Käyttävätpä ympäristöjärjestötkin aika ajoin Luken julkaisuja lähteenään.

Kaikki osapuolet luottavat Lukeen. Siksipä sillä ja sen tutkimuksella onkin erityisen tärkeä merkitys, jotta tiedon tasapaino säilyisi tämän teeman ympärillä, jotta järjen ääni tavoittaisi tavallisen ihmisen.

Mielestäni Luken rahoituksesta ei saisi leikata senttiäkään, sillä siinä vaiheessa, kun tiedon määrä vähenee, tunteet saavat enemmän sijaa.