Suomessa väestön alkuperä muuttuu ilman salaliittoteorioitakin

Suomen kielen kirjoitusharjoitus käynnissä. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Suomessa on puhuttu viime aikoina väestönvaihdosta kiivain sanakääntein. Asia halutaan kiistää ja tehdä naurunalaiseksi leimaamalla se äärioikeistolaiseksi salaliittoteoriaksi, vaikka kyse on puhtaasta tilastomatematiikasta.

Vuonna 1990 Suomessa asui 25 000 vieraskielistä, 2020 luku oli 430 000, vuonna 2024 jo 650 000. Kolmessakymmenessäneljässä vuodessa luku on siis kaksikymmentäkuusinkertaistunut. Kasvuun ovat vaikuttaneet melko runsas maahanmuutto perheiden yhdistämisineen ja hyvä lapsilykky. Vuotuinen kasvu on yli 11 prosenttia. Kymmenen vuoden kuluttua määrä on samalla kasvuvauhdilla noin 2 miljoonaa vieraskielistä.

Suomenkielisten osuus on sen sijaan vähenemään päin heikon syntyvyyden vuoksi. Tällä hetkellä syntyvyys on karkeasti ottaen yksi lapsi naista kohden.

Mitä tästä seuraa? Suomenkielisten väkiluku puolittuu joka sukupolvessa. Jos otetaan suomenkielisten nykymääräksi neljä miljoonaa, mikä on vähän alakanttiin, luku on kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaksi miljoonaa. Kolmekymmentä vuotta lisää, siis vuonna 2084 suomenkielisiä on yksi miljoona. Siihen sata vuotta lisää, niin lukumäärä on noin satatuhatta.

Pienenä vähemmistönä siis ollaan. Miten käy suomalaisuuden ja mikä on vallitseva kieli, jää tulevien sukupolvien nähtäväksi.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, vai kannattaako päätään moisella vaivata? Ihminen on osa luontoa, ei sen yläpuolella tai alapuolella.

Luonnossa elinvoimaisemmat kannat syrjäyttävät heikommin menestyvät yhtä varmasti kuin kivi putoaa vuorenrinteeltä alaspäin. Suomalaisten elinvoima – kyky uusiutua – on valitettavasti hiipunut. Nykynäkymien valossa kehitystä ei voi enää pysäyttää ilman suomenkielisen nuorison ryhtiliikettä, mikä näillä näkymin jäänee näkemättä.

Matti Tiilikainen

Outokumpu