Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Strategiatyö on suunnittelua ja arviointia

    Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan opiskelijat Jaakko Savikuja ja Markus Oikarinen selvittivät opinnäytetyössään maatilan kehittämistä strategiatyön avulla. Opiskelijat laativat maitomarkkinoilla toimivalle yritykselle strategian, jonka lähtökohtana oli hallittu ja taloudellisesti kannattavuuden säilyttävä tilan kehittäminen ja omistajanvaihdos.

    Tässä, kuten muissakin omistajanvaihdostilanteissa tilan kehittäminen nykyaikaiseksi maitotilayritykseksi asetti runsaasti haasteita erityisesti kannattavuuden osalta. Miten varmistaa tilan nykyinen kannattavuus kehittämistoimien vaikutukset huomioiden? Useiden skenaarioiden, suunnitelmien ja talouslaskelmien varmistamina strategiatyössä tultiin tulokseen, jossa kohdetilan päätuote on jatkossakin maito.

    Talouslaskennan osaaminen ja tulosten kriittinen arviointi lisää ajattelua, ja se johtaa lopulta tiekarttaan, jonka turvin yrityksen on turvallista suunnata toiminta tulevaisuuteen.

    Suomessa nautakarjasektori on ollut jatkuvassa muutoksessa siitä saakka, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Muutos jatkuu ja maitotilayritysten määrä vähenee. Se sijaan niiden koko on edelleen kasvussa tehokkuusvaatimuksen ohjaamana. Kilpailu kuluttajien ostopäätöksistä vaikuttaa toimitusketjussa sen alkupäähän. Sopeuttaminen on tämän päivän trendi.

    Muihin Pohjoismaihin, kuten Tanskaan ja Ruotsiin, verrattuna suomalainen maitosektori seuraa rakennekehitystä jälkijunassa. Nykyinen ”perhekokoluokka” lypsykarjatiloilla on pitkään ollut 30–40 lehmää, mutta tulevaisuudessa tullaan hyvin todennäköisesti hoitamaan yhden perheen voimin 70–100 lehmän karjaa.

    Teknologiaa halutaan hyödyntää tuotannossa, ja sen avulla työn tehostaminen on mahdollista. Erityisesti nuorille yrittäjille uudet teknologiset ratkaisut ovat arkea. Aina tulee kuitenkin muistaa ja laskea, missä pääoma on tehokkaimmassa käytössä. Pääomat eivät saa laiskotella, vaikka perusperiaate investoinnilla on aina se, että työtä korvataan pääomalla.

    Matematiikka ei valehtele tässäkään asiassa ja yksinkertainen on kaunista. Ketä kiinnostaa, onko kannattavuuskerroin yksi vai alle, jos tunnusluvun reseptin eineet voidaan vetää hihasta.

    Yksi yrittäjä kertoo tekevänsä yritystoimintaa 24/7, toinen jotain muuta. Voisimmeko jo vihdoin aloittaa kannattavuuskertoimen hautajaiset ja ryhtyä arvioimaan yritystoiminnan hyvyyttä liiketaloudesta tutuilla tunnusluvuilla?

    Jokaisen investoinnin on oltava perusteltu, ja sen tulee lisätä kannattavuutta tai edes pitää se nykyisellä tasolla. Investointipäätökset tekee aina yrittäjä ja vastuun kantaa aina yrittäjä. Jos asiasta on epäselvyyttä, kannattaa vilkaista velkakirjan allekirjoitusriviä. Peilikin on hyvä väline ja kertoo myös totuuden vastuunkantajasta.

    Karjakokojen kasvaessa yritystoiminnan riskit lisääntyvät. Myös maidontuotanto vaikuttaa olevan yhä enemmän markkinaehtoista. Osuuskuntien lupaus vastaanottaa kaikki jäsentensä toimittama maito kyllä toteutuu, mutta hintajousto on tullut maitomarkkinoillekin.

    Vähäinenkin hintakehityksen ennustaminen on entistä haastavampaa. Uskomme kuitenkin, että laadukas maito saa sille kuuluvan arvon ja hintakehityksen avulla myös yritystoiminnan kannattavuus paranee. Kannattava liiketoiminta on kaikilla toimialoilla edellytys valitun strategian toteuttamiselle.

    Maidontuotannon yksittäiset investoinnit ovat suuria. Tuotantoon sidottua pääomaa on lähes yhtä paljon kuin monessa teollisuusyrityksissä ja pääomat palautuvat tuotantoon hitaasti. Sen vuoksi yrittäjältä vaaditaan uudenlaisia ominaisuuksia ja lähestymistapoja yrityksen johtamiseen.

    Huonosti suunniteltu ja toteutettu strateginen investointi voi tuoda äkillisiä lisäkuluja, jotka vaikuttavat heikentävästi yrityksen maksuvalmiuteen ja rasittavat tilan taloutta vuosia eteenpäin. Ne voivat vaarantaa jopa yrityksen olemassa olemisen. Heikko maksuvalmius johtaa vakavaraisuuden heikentymiseen, jolloin korvausinvestointeja ei voida tehdä ja korjausvelka kasvaa.

    Strateginen ajattelu voi olla joko reaktiivista tai proaktiivista eli joko reagoidaan ja toimitaan asioiden sattuessa tai varaudutaan ja mietitään mahdollisia ratkaisuja jo ennakkoon. Kallein ja hermoja raastavin tapa kuitenkin on toimia vasta, kun asiat ovat levällään kuin jokisen eväät.

    Tulevaisuuteen ei tulisi vain ajautua. Matkaan on hyvä lähteä, kun suuntaviivat ovat selkeät ja yrittäjällä ymmärrys mihin tehty työ johtaa. Strategiatyö kannattaa.

    Markus Oikarinen

    agrologi AMK

    Jaakko Savikuja

    agrologi AMK

    Jarmo Kastikainen

    lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Oy

    Voisimmeko jo vihdoin aloittaa kannattavuuskertoimen hautajaiset.