Poikien puheita

Kaksi noin 12-vuotiasta poikaa odottaa junaa. Toinen pojista selittää innoissaan kaikkea politiikasta ja toinen kuuntelee hiljaa. Kuuntelija vaikuttaa olevan pihalla kuin lumiukko, mutta lopulta uskaltautuu kysymään.

Poika 1: Miten sit tietää mihin puolueeseen kuuluu?

Poika 2: Puoluekannan selvittäminen on helppo juttu. Sun pitää miettii mikä on sulla sydäntä lähellä.

Poika 1: Siis... täh?

Poika 2: No, onko sulle tärkeää auttaa sikarikkaita jotka hörppii cafe lattea ja leikkii englantilasta herttuaa viiksivahatuubi povitaskussa?

Poika 1: Ööö... ei.

Poika 2: Eli et oo kokoomuslainen. No kiinnostaaks sua auttaa maajusseja ja sikafarmareita?

Poika 1: Ööö... ei

Poika 2: Et oo keskustalainen. Kiinnostaaks sua auttaa köyhiä ja vähävaraisia?

Poika 1: No vaikka joo...

Poika 2: No ni, sä oot kuule demari. Ellet sä sit oo ihan kommari, koska niille on oma puolue.

Poika 1 (ihan pihalla): Mitä ne kommarit sit on?

Poika 2: Ne on vaan niit joita vastaan neukut soti Vietnamin viidakoissa ekassa maailmansodassa.

Poika 1 (varmalla äänensävyllä): Joo ei must tuu sellasta. Musta tulee se, se dena!

Isä (n. 40-vuotias) ja poika, noin 6v, keskustelevat kauppakeskuksen kahvilassa:

Isä: Mitäs pidit isin uudesta tyttöystävästä?

Poika: Mmm...

Isä: Eikös se ollutkin ihan mukava? Eikös ollutkin?

Poika: Mjoo... Mut sitä mie vaan mietin, että eikö meillä oo edes varaa blondiin?

www.salakuunneltua.fi