Suomen kannattaa joustaa EU:n velkasäännössä

Euroopan komissio aloitti lokakuun lopussa merkittävän prosessin EU:n talousohjauksen uudistamisesta kysymällä jäsenmailta, miten budjettisääntöjä tulisi muokata. Vastausaikaa on annettu kuluvan vuoden loppuun. Sen jälkeen komissio valmistelee oman ehdotuksensa, joka voi olla pöydällä jo ensi keväänä.

Suomen lähtökohta sääntöuudistukseen nojaa valtioneuvoston EU-poliittisen selontekoon. Nähdään, että taloussääntöjä tarvitaan, vaaditaan, että jokainen maa vastaa jatkossakin omasta taloudestaan, mutta halutaan, että sääntöjä yksinkertaistetaan.

Hallituksen on määrä tarkentaa kantojaan, kun se vastaa komissiolle loppuvuoden aikana.

Millaisia taloussääntöjä Suomen sitten kannattaisi lähteä ehdottamaan, jotta uskottavuus neuvotteluissa säilyisi? Pohdimme lyhyesti, millaiset säännöt olisivat Suomen nykyisten linjausten mukaiset ja poliittisesti realistiset.

Ensinnäkin EU:n taloussääntöjen tulee olla taloudellisesti tarkoituksenmukaisia. Suomen ja seitsemän muun maan valtiovarainministerien EU:lle syyskuussa lähettämän kirjeen vaatimus paluusta vanhoihin sääntöihin tarkoittaisi, että neljätoista maata joutuisi liiallisen alijäämän menettelyyn, kun säännöt palaisivat vuonna 2023.

Alijäämämenettelyn edellyttämä julkisen talouden sopeutus aiheuttaisi taantuman, kuten eurokriisissä 2010-luvun alussa. Jos taas sääntö palautettaisiin vain nimellisesti, se ei ohjaisi mitään ja olisi kuollut kirjain. On ilmeistä, että vaatimus vanhoihin sääntöihin paluusta vie Suomelta uskottavuutta EU-neuvotteluissa.

Toiseksi, jos tavoitteena on budjettisääntöjen yksinkertaistaminen, uusia kansallisia velkasääntöjä tai laajempia teknisiä menosääntöjä ei tule kannattaa. Ne voivat helposti muodostua yhtä monimutkaisiksi kuin eurokriisin aikana luodut rakenteellisen alijäämän säännöt, joista kansallisen ja EU-tason virkamiehillä on erilaisia tulkintoja.

On myös vaarana, että velkatavoitteet ja menosäännöt johtaisivat liian myötäsykliseen talouspolitiikkaan, joka sääntöuudistuksella ekonomistien mukaan tulisi korjata.

Kolmanneksi, jos tarkoituksena on, että jokainen maa vastaa omasta taloudestaan, budjettisääntöjen on huomioitava ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Esimerkiksi ajatushautomo Bruegel on laskenut, että julkisia ja yksityisiä investointeja tarvitaan joka vuosi kaksi prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2050 asti, jotta EU:n omat päästötavoitteet voidaan saavuttaa.

Riittävien ympäristöinvestointien mahdollistamiseksi ekonomistit ovat ehdottaneet ”kultaista sääntöä”, joka tarkoittaa ympäristöinvestointien jättämistä EU:n alijäämäsäännön ulkopuolelle.

Lisäksi tällä hetkellä Saksan ja Alankomaiden hallitusneuvotteluissa molemmat perinteisesti nuukina tunnetut maat harkitsevat ympäristöinvestointien siirtämistä menokehysten ulkopuolelle.

Suomen tuleekin huomioida, että vanhat liittolaiset pohtivat jo nyt aktiivisempaa investointipolitiikkaa. Pääministeri Sanna Marinin avaus kehysmenettelyn uudistamisesta viittaa osaltaan tähän.

Uskottavuutensa säilyttääkseen Suomen kannattaa joustaa velkasäännön tiukkuudesta investointien suhteen. Jos jokaisen maan tulee hoitaa talouspolitiikkansa itse, niiden on kyettävä vastaamaan ekologiseen haasteeseen.

Neljänneksi, Suomen kannattaisi ajaa muutamia EU-maiden yhteiset neuvottelut käynnistäviä rajoja, jotka liittyvät jäsenmaiden vaihtotaseen tasapainoon sekä julkisen sektorin alijäämään niin, että EU:n hyväksymien investointien vaikutus niihin on huomioitu.

Koska mitään automaattisia sanktioita ja helppoja talouspoliittisia ratkaisuja talouksien välisiin epätasapainoihin ei voida löytää, yhteisneuvottelujen kautta eteneminen on ainoa mielekäs vaihtoehto toteuttaa EU-talouspolitiikkaa.

Esittämillämme periaatteilla Suomi saa selkeät ja EU-talouden kestävyyttä vaalivat taloussäännöt, jotka estävät vapaamatkustamisen mutta mahdollistavat tarvittavan rakennemuutoksen. Tällaista säännöstöä ja toimintamallia ajamalla Suomi näyttäytyy ratkaisukeskeisenä ja johtavana EU-jäsenvaltiona, joka ymmärtää vallitsevat olosuhteet, Euroopan investointitarpeet ja niiden taloussäännöille asettamat vaatimukset.

Vaatimus vanhoihin sääntöihin paluusta vie Suomelta uskottavuutta EU-neuvotteluissa.