EI VAIN LEIVÄSTÄ
Puuseppä Juho Lipponen luottaa johdatukseen ja on onnellinen käsityöläisyrittäjän arjessaan.Puuseppä Juho Lipponen luottaa perinteisiin tekniikoihin työstäessään kokopuuta käyttöesineiksi. Vaativassa työssä ärräpäät ovat toisinaan herkässä, mutta krusifikseja tehdessään puuseppä hillitsee kielensä.
TEKSTI: Outi Hyvönen KUVAT: Saara Pakaslahti Sotkamon Juholankylällä www.yksituuma.fi
Aamukuudelta puuseppä Juho Lipponen painaa pipon syvälle päähänsä ja taivaltaa muutaman sadan metrin matkan verstaalleen. Hän kävelee vielä työpaikkansa oven ohi rakennuksen toiseen päähän.
Tallissa kaksi hevosta, Fiona ja Ralle, hörähtävät tervehdyksen isännälleen. Rallesta tulee tulevaisuudessa Juhon työkaveri Yksituuma-yrityksen puupalveluihin. Suomenhevosen tehtävänä on vetää metsästä puita, joista Lipponen tekee käyttöesineitä.
Puoli kahdeksalta hevoset on ruokittu ja myös Maisteri-koira on päässyt omille aamutoimilleen pihamaalle. Lipponen on valmis aloittamaan päivän työsarkansa. Tehtävänä on niin asiakkaiden tilaustöitä kuin omien tuotteiden viimeistelyä.
”Pääsisin jo seitsemältä töihin, jos ei puolta tuntia kuluisi aamukahvin juomiseen”, hän naurahtaa.
Verstaalle lähtemistä ja kaikkia aamutoimia edeltää kuitenkin hetki, jonka Lipponen haluaa sisällyttää jokaiseen aamuunsa. Heti herättyään puuseppä unohtaa arkiaskareissa odottavan kiireen ja hiljentyy rukoukseen.
Osa jokapäiväistä leipää
Sotkamolainen käsityöläisyrittäjä uskoo johdatukseen, vaikka koneisiin ja tiloihin investoineena maalliset asiat vellovat mielessä toisinaan liikaakin.
”Sen verran rahaa vievää hommaa yrittäminen on, että ei tästä ilman Pyhää Henkeä selviä. Kun asiakas astuu verstaan ovesta sisään, näen hänen saapumisessaan suuremman merkityksen. Se on osa jokapäiväistä leipääni. Mutta ei pelkästään Pyhällä Hengelläkään voi elantoa turvata”, Lipponen puntaroi.
Juho Lipponen käyttää töissään perinteisiä puusepän tekniikoita ja kokopuuta. Ne yhdistyvät hänen suunnittelemissaan tuotteissa moderniin ulkomuotoon ja käytettävyyteen. Esikuvana hänellä on muun muassa tanskalainen huonekalusuunnittelija Hans J. Wegner.
Lipponen on erikoistunut myös ristien, krusifiksien ja muiden sakraaliesineiden tekemiseen.
Hengellisten esineiden valmistaminen on oma prosessinsa, vaikka sekin on arkipäiväistynyt toistojen myötä. Lipponen vertaa krusifiksin vuolemista haudankaivamiseen, jota hän välillä teki työkseen Sotkamon seurakunnassa.
”Ei siinä haudassa ollessa enää jonkin ajan päästä ajattele, että vieressä on arkku. Sitä työtä vain tekee. Mutta kieltämättä sakraaliesineiden valmistamiseen liittyy tämän merkin alla olet voittava -symboliikkaa. Siinä tulee itselle usko, että ei nämä hommat ihan perseelleen voi mennä.”
”Kädet luotu käyttämistä varten”
Yksituuma-verstas sijaitsee Juholankylällä, perinteikkäässä sotkamolaisessa maalaismaisemassa. Paikka yritykselle löytyi metsän reunassa tyhjillään olleesta entisestä sikalasta.
Peltoaukean ylle avautuva talvinen taivas muistuttaa hetkestä, jolloin Lipponen jäi ensimmäisen kerran toden teolla miettimään hengellisiä asioita. Viidesluokkalainen Juho ihmetteli kotimatkallaan Vuokatin taajamassa talven avaraa taivasta yhdessä luokkatoverinsa, radiopastorin pojan kanssa. Revontulten leimussa käydyissä jutusteluissa oli jotain, mikä jäi pienen pojan mieleen muhimaan.
Lukion jälkeen Lipposen ajatuksissa siinsi teologin tai nuoriso-ohjaajan työt.
Kolme kertaa Diakonia-ammattikorkeakouluun haettuaan ja ilman opiskelupaikkaa jäätyään Lipponen pyrki puuartesaanilinjalle Ouluun. Myös puusepän ammattia hän oli miettinyt lukiossa, siitä ja omasta maatilasta haaveillutkin. Ala-asteella virinnyt into puutöiden tekemiseen muuttui Oulun opintojen siivittämänä omannäköiseksi elinkeinoksi.
Yksituuma-yrittäjäksi Lipponen ryhtyi vuoden 2007 helmikuussa. ”Eikö käsityöläisyydessä olla aika perimmäisten kysymysten äärellä? Väheksymättä Raamatun luomiskertomusta ihmiset kuuluvat kädellisten lahkoon, ja kädet on siten luotu käyttämistä varten”, 28-vuotias puuseppä pohtii.
Kerskakulutusta vastaan
Lipponen tunnustaa, että hänen kuluttajaideologiansa perusteella ihanteellisin tilanne olisi tehdä itsensä työttömäksi. Silloin kertakäyttökulttuuri olisi siirtynyt pois muodista ja ihmiset arvostaisivat käyttöesineitä, jotka kestävät aikaa.
Inhoreaktion puusepän mielessä aiheuttavat keinotekoisesti valmistetut kalustemateriaalit, kuten liimalla yhteen puristettua purua sisältävät lastulevyt. Lipposen mielestä aito tuote on kestävä ja käytännöllinen.
”Kalusteissa saa näkyä aika, jossa eletään, mutta se ei estä tekemästä niitä perinteisellä tavalla ja hyvin, kestämään aikaa”, Lipponen painottaa.
Menneinä vuosikymmeninä huonekaluja arvostettiin, sillä ne olivat jonkun perheenjäsenen itse tekemiä. Avainsana oli kestävyys – samaa työlästä ja aikaa vievää urakkaa ei haluttu tehdä joka vuosi. Nyt sisustus vaihtuu sitä mukaa kun uudet trendit tulevat alan lehtien kautta kuluttajille.
Toki Lipponen tunnustaa, ettei itsekään kuluttajana saa puhtaita papereita.
”En voi sanoa elämääni vähiten kuluttavaksi. Minulla on koira, ja sehän kuluttaa enemmän kuin yksityisautoilu. Ja yksityisautoilen myös.”
Kerskailevien kulutustottumusten lisäksi Lipponen vieroksuu ajatusta elämän muuttamisesta simulaatioksi. Vapaa-ajan elämyksiä etsitään jostain muualta, vaikka niitä voisi saavuttaa ihan omissa ajatuksissaan ja hetkeksi pysähtymällä.
”Minua puistattaa ajatus siitä, että kun ostat nyt uuden älypuhelimen, niin se lähettää sinut uudelle todellisuudentasolle. Ei mikään iPhone muuta sinua, ellet pään sisällä muutu.”
Hyvä kiertämään
Sotkamolainen puuseppä luottaa siihen, että toiselle tehty hyvä asia kiertää joskus takaisin. Toisinaan Lipposen apuna työskentelee ystäviä ja tuttavia, joille elämä on näyttänyt myös kurjempaa puolta.
Työ tuo usein tarvittavan kiinnekohdan elämän uuteen alkuun. Lipponen haluaisi auttaa ihmisiä antamalla pientä puuhaa yrityksessään, kuten ennen vanhaan suomalaisyhteisöissä on ollut tapana. Nykyään pienimuotoinen työllistäminen voi kaatua lakipykälien mahdottomuuteen.
Lipposen ajatusmaailmassa hengellisyys ja vakaumuksellisuus saa usein seuraa reippaasta yhteiskuntakritiikistä, huumoria unohtamatta. Hän on muun muassa haastanut päättäjiä perustelemaan lausuntojaan.
Kun Lipponen kuuli Mauri Pekkarisen todenneen, että tuotteistamiseen ja kansainvälistymiseen oli paljon rahaa tarjolla puualan yrityksille, hän lähestyi elinkeinoministeriä sähköpostilla.
”Kysyin Pekkariselta, missähän näitä rahoja mahtaa olla, kun ei niitä ainakaan täällä ole näkynyt. Hyvin pitkään, perusteellisesti ja kannustaen hän vastasi, olin todella myönteisesti yllättynyt”, Lipponen myhäilee.
Osansa sai aikoinaan myös Arto Bryggare, joka sanoi Sipoon ja Helsingin alueliitoksen koskettavan jokaista suomalaista. Häneltä Lipponen halusi tietää, kuinka liittämisjupakka mahtoi hänen arkeensa vaikuttaa. Myös Bryggare vastasi ja ihan useamman virkkeen voimin.
Haave eläkeläisen elämästä
Verstaansa valot Lipponen sulkee toisinaan puoli neljältä, toisinaan iltamyöhään. Kotona häntä odottaa omista ansiotöistään palannut Maija-vaimo.
Työt eivät kuitenkaan jää täysin verstaalle, sillä luovan käsityöläisen mielessä käy jatkuva tuotekehitys. Tuolia, pöytää, uudenlaista muotoilua, kestäviä käyttöesineitä... Lipponen saattaa olla omissa ajatuksissaan, mutta vapaa-ajalle livahtavat työasiat eivät vähennä lähipiiristä tulevaa tukea.
”Työtäni ei tuomita kotona, se riittää minulle. Olen omassa elämäntavassani onnellinen.”
Ennen nukahtamista puusepän ajatukset täyttyvät haaveista: ”Riittävä toimeentulo olisi saavutettava yrittämisen riskeistä huolimatta. Pääsisinpä tekemään kalusteet Vuokatinvaaran päälle suunniteltuun kappeliin. Olisi kiva olla vanha eläkeläinen, sillä silloin ei enää tarvitsisi pinnistellä työelämän kurimuksessa.”
Ja juuri unen ja valveen rajamailla puusepän mieleen nousevat ne parhaimmat tuoteideat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
