Kohtalon päiviä taimikoille

Metsänomistajat jännittävät jälleen näinä toukokuun alkupäivinä taimikoidensa tulevaisuutta, koska riistanhoitoyhdistysten hallitukset antavat lausuntonsa hirvien pyyntilupahakemuksiin.

Joissain yhdistysten hallituksissa ei ole metsänomistajia mukana, joten lausunnot painottuvat mahdollisimman suuren hirvikannan ylläpitämiseksi.

Nyt kun valtion maksamat metsien hirvivahinkokorvaukset ovat käytännössä loppuneet, vahinkovastuu kaatuu ainoastaan taimikoiden omistajien maksettavaksi.

Kysyin nykyistä korvauskäytäntöä Suomen metsäkeskuksen vahinkoarviokäsittelijältä. Hän kertoi, että korvausten saaminen on käytännössä mahdotonta. Riippumatta siitä mille puulajille uudistus on tehty, korvausta ei makseta jos uudistusalalla kasvaa jotakin, joka joskus tulevaisuudessa on markkinakelpoista.

Maanmuokkaus, taimien ja siementen osto, taimien istuttaminen tai siementen kylvö on täysin hukkaan heitettyä kustannusta, kun hirvet tuhoavat taimikot.

Muutamat männyn tai koivun taimirassukat kyllä selviävät isoiksikin puiksi mutta vänkkyröinä monihaaraisina rankkuina.

Olin viime syksynä kanalintukauden avauksessa Kuusamossa kiertelemässä. Tapasin kaakkoissuomalaisen metsänomistajan, joka raivasi palstaltansa muut puut pois jättäen jäljelle männyt, joille uudistus oli tehty.

Mitä jäi näkyviin? Vänkkyrää, monihaaraista, pilalle järsittyä männikönmuistoa. Laatutappiosta on jo huolestunut Kuusamon suurin puunjalostajakin, eikä ihme. Muutenkin lyhyiden puiden tyvitukit eivät vastaa puunjalostajan laatuvaatimuksia.

Miten tämä estetään? Myöntämällä hirven pyyntilupia riittävästi.

Metsästäjät kyllä vastaavat omalta osaltaan hirvikannan hoidosta. Ei kaatamalla kaikkia, vaan pitämällä kannan siedettävällä tasolla, jos vaan hallinnolla riittää kykyä pysyä mukana.