Osamaksu on kirosana – jos ostosta ei ole varaa maksaa heti, se jääköön kauppaan
Nuoret velkaantuvat lujaa vauhtia. Siksi kouluissa pitäisi opettaa enemmän talouden hallinnan taitoja.
Luottotietojen menetys on vakava asia. Kuva: Juho LeskinenMieltä kaihertaa polttava halu hankkia jotain kivaa. Haaveet vaihtelevat uudesta mekosta nykyistä hienompaan autoon.
Haaveille täytyy painaa jarrua ja tarkistaa realiteetit. Nykyinen auto kulkee eteenpäin, tarvittaessa taaksekin. Kaapissa on jo pari mekkoa, eikä kyllästyminen niihin ole parhain syy tilata uusi.
Tavaran tilaaminen netistä on tehty helpoksi. Tilatessa sivustot tarjoavat maksuvaihtoehdoksi osamaksua. Se kuulostaa kätevältä vaihtoehdolta, kun pankkitili viuhuu tuulen lailla tyhjyyttään.
Tai vaikka tilillä olisi rahaa, miksi käyttää koko summa kerralla, kun sen voi pilkkoa osiin? Rahaa jää muuhunkin.
Sivusto vakuuttaa, että ei haittaa, vaikka ei ole varaa maksaa ostoksia heti. Voit maksaa myöhemmin.
Hälytyskellojen pitää soida tässä vaiheessa. Tilastoista kuitenkin selviää, että usealla näin ei ole.
Nuoret velkaantuvat lujaa vauhtia ja yhä useamman talous on retuperällä. Velaksi eläminen ei ole hyvä tapa organisoida omaa elämää.
Tilanteessa ollaan, koska nuorille ei ole annettu tarpeeksi tietoa siitä, mihin osamaksut ja pikavipit johtavat. Tai ylipäätään siitä, miten omaa taloutta hallitaan ja budjetoidaan.
Osamaksun valitseminen kerran päätyy osamaksujen kasautumiseen. Edellisten ostosten eriä korkoineen maksetaan pois, ja uusia välttämättömiä tarpeita olisi hankittavana.
Ainoa vaihtoehto on päätyä niidenkin kohdalla osamaksuun, koska enää ei ole varaa maksaa kaikkea kerralla.
Lopulta osamaksuja on jonossa nälkävuoden verran ja, voilà, kierre on valmis. Lopullinen lasku lihoaa kun sen on pilkkonut osiin ja summat tuntuvat ylivoimaisilta maksaa. On mahdotonta enää muistaa, mistä mikäkin lasku on peräisin.
Osamaksuja haalinut tajuaa vasta tässä vaiheessa olevansa liemessä. Häpeän tunteet nousevat pintaan ja se estää hakemasta apua.
Sosiaalisessa mediassa mainostetaan pikavippi- ja rahanhallintasovelluksia ratkaisuna ongelmiin.
Kohderyhmä on nuoret, jotka eivät tiedä, että mainosten lupaukset kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta. Juuri tällä ryhmällä on kovat paineet siitä, että täytyy näyttää hienolta ja kuulua joukkoon. Asia ratkaistaan kuluttamalla.
Luottotietojen menetys on vakava asia. On harmi menettää ne elämänvaiheessa, jossa muuttaa uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja täytyy hankkia asunto. Asunnonetsintä on jo valmiiksi hankalaa ja maksuhäiriömerkinnällä voi varmistaa sen olevan melkein mahdotonta.
Tietoa oman talouden hallinnasta on kyllä saatavilla. Silti pelko maksuhäiriömerkinnästä ja sen aiheuttamasta haitasta ei ole iskostettuna jokaisen päähän.
Ymmärrän, että kaikki eivät saa talouskasvatusta kotona. Siksi on myös koulun tehtävä iskostaa saatavilla oleva tietoa nuorille.
Jos maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen ehdottaa tilavierailuja kouluihin, minä ehdotan talouskasvatuksen huomattavaa lisäämistä opetussuunnitelmaan.
Ainakaan minun koulutaipaleeni aikana sitä ei ole ollut riittävästi tarjolla, vaikka se on elämän tärkeimpiä oppeja. Opetussuunnitelmassa on tältäkin osin aukko.
Talouskasvatuksella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus. Tilanteeseen, jossa osamaksu tai pikavippi on ainut vaihtoehto ei tarvitse joutua.
Jos ostosta ei ole varaa maksaa heti, se jääköön kauppaan.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
