Laskutaitoiset metsänomistajat

Raaseporilainen metsäinsinööri C-J. Jansson on jatkuvasti (MT 4.10. ja 6.11.) kovin huolissaan jatkuvan kasvatuksen käytöstä metsänhoidossa. Metsäkeskuksen ja Luken innostuneesti kertomien tilastojen mukaan jatkuvaa kasvatusta on tehty kuitenkin vain parilla prosentilla hakkuista. Miksi olla huolissaan niin vähäisestä määrästä?

Jansson on ehkä huomannut, että tilastoja tehdään ja esitetään usein tarkoituksenmukaisesti halutulla tavalla, niin tässäkin asiassa. Todellisuudessa on useita suurmetsänomistajia, jotka ovat talous- ja ympäristösyistä siirtyneet käyttämään yksinomaan avohakkuuvapaata jatkuvaa kasvatusta. Samoin on joitakin tavallisten kansalaisten omistamia rahastoja, jotka ovat tehneet saman ratkaisun. Yhteistä heille on, että he seuraavat aikaansa ja ovat laskutaitoisia.

Jatkuvaa kasvatusta käyttäen vältytään turhilta puuhasteluilta ja siten kustannuksilta, joita esimerkiksi metsäorganisaation ammattimiehet, kuten Janssonkin neuvovat tekemään. Jatkuvaa kasvatusta käyttäen metsänomistajien tulot myös karttuisivat huomattavasti.

Kun pääosa hakatusta puustosta käytettäisiin sahapuuna esimerkiksi rakentamiseen, vienti- ja kansantulokin kasvaisivat. Silti puiden latvuk­sista ja sahausjäännöksestä saataisiin yllin kyllin sellun raaka-ainetta.

Luken kertomat ”tiedot” jatkuvan kasvatuksen vaikutuksesta metsän monimuotoisuuteen, tuhoihin ja ekosysteemipalveluihin ovat yhtä harhaisia kuin edellä mainitut hakkuu­tapatilastot.