Ekopaasto on hiljentämistä

Ilmastonmuutos alkaa jo koskettaa ja koetella meitä. Juuri viime viikkoina se on kertonut itsestään ristiriitaisesti: lämpenemisen sijaan saamme pakkasta, ja runsaasti. Sää on vain säätä ja vaihtelee, mutta sen ääri-ilmiöiden lisääntymisen huomaa ympäri maailmaa.

Mitä ihminen voi tehdä? Omien tapojensa ja vaikutustensa muuttaminen voi olla vaikeaa. Sellainen ei ole kuitenkaan vierasta ihmiskunnan perinnölle. Yksi keino on paasto.

Oma vesipaastoni. Minulla on vähän nolo esimerkki omasta ekopaastostani. Olimme muuttaneet kerrostalosta pientaloon, jossa on poreallas. Rakastan vettä sen kaikissa muodoissa. Sitä alkoikin kulua. Tuli pääsiäispaaston aika ja päätin muuttaa tapojani. Pidin tauon enkä täyttänyt allastamme seitsemään viikkoon.

Mitä siitä seurasi? Ihan hyvää. Aloin nautiskella harvemmin, usein menee parikin viikkoa pelkällä suihkussa käynnillä, mutta harvinaisempi nautinto nyt vain on suurempi kuin useaan toistuva sellainen.

Paasto on uuden etsintää, luopumista, joka päättyy iloon. Se ei ole orjallista sääntöjen noudattamista eikä omaan napaan tuijottamista.

Paaston sisältö vaihtelee samankin ihmisen kohdalla eri elämän vaiheissa, saati sitten ihmisten välillä.

Vanhojen kristillisten kirkkojen perinteen mukaan matkalla ei paastota, ei raskaana ollessa ja vaikkapa vieraanvaraisuuden osoittaminen ja vastaanottaminen tekevät poikkeuksen. Olisihan se kornia sanoa ystävillä kyläillessään, että kiitos kun laitoit tuota bravuuriasi lammaspaistia, mutta minähän paastoan! Kiitos ja ei kiitos.

Paastossa tavoitellaan aivan muuta kuin oman sädekehän kirkastamista ja muiden nolaamista.

Minun on helppo paastota auton käytöstä, koska olen terve aikuinen, jolla ei ole kotona jääkiekkoa harrastavia lapsia ja asun hyvien yhteyksien äärellä. Jollekin auto taas on välttämätön Luojan lahja, joka mahdollistaa asumisen ja arjen.

Paasto kuuluu moniin uskontoihin. Kristinuskossa se muistuttaa Jeesus nasaretilaisen neljäkymmentä päivää ja yötä kestäneestä paastosta erämaassa.

Paasto on oman elämän tutkimista. Se on turhan jättämistä. Erilaisen elämän kausi. Siinä luovutaan vaikkapa lihasta, juhlista ja herkutteluista, viinistä. Tai veden lotrauksesta.

Paastoa seuraa pääsiäinen, juhla, johon se valmistaa. Siihen kuuluu mieluusti itselläni luomulammas, viini ja kevään ilo.

Raamatussa on myös kovaa tekstiä. Jumala vihaa paastoa, jos siihen ei liity pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Siksi kunnon paasto ei saa ihmistä tuijottamaan omaan napaansa.

Ekopaasto liittyy vahvasti kristilliseen perinteeseen: siinä muutetaan omaa arkea ja kokeillaan toisenlaista elämää. Muutetaan sitä niin, että sillä on vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään.

Se vaikuttaa toki omaan itseen ja läheisiin. Mutta se ei pysähdy siihen. Tähtäyspisteenä ei ole oma napa ja sen ympärys, vaan päinvastoin katseen nostaminen ylös ja sen suuntaaminen laajemmalle.

Tähän liittyy ehkä suurin paastoa koskeva väärinkäsitys. Paasto ei ole vain sisäänpäin kääntymistä, vaan oman itsen tutkiminen saa katsomaan Jumalaa, muita ihmisiä ja luomakuntaa.

Paasto etsii oikeudenmukaisuutta. Ilmastonmuutoksella on jo nyt uhreja.

Paastoaminen on kannanotto maailman köyhien puolesta. Heitä ovat Tyynen meren saarten ihmiset, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Heitä ovat Syyrian sotaa paenneet ja Afrikan ilmastonmuutoksesta aiheutuneesta kuivuudesta kärsivät.

Ja uhanalainen on myös Jumalan ihmeellisen luomakunnan monimuotoisuus eli biodiversiteetti.

Paasto kestää neljäkymmentä päivää ja päättyy pääsiäisen iloon. Siitä voi jäädä silti pysyviä elämäntavan muutoksia. Kuten minulla tuo kohtuullisempi lotraaminen.

Mahdollisuuksia on monia, vaikkapa seuraavat. Itsen ja luomakunnan kannalta terveellisempi ja kestävämpi ruokavalio. Auton tarpeettoman käytön väheneminen. Solidaarisuus ilmastonmuutoksen uhreja kohtaan. Sitoutuminen työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja poliittinen vaikuttaminen oman maamme demokraattisen järjestelmän kautta. Hiljentyminen ja hiljentäminen.

Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin.

Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti!

Ja suuntaamme elämää sellaiseen suuntaan joka sopii tälle ihanalle yhteiselle maapallollemme, Luojan lahjalle.

Paasto on mahdollisuus kokeilla erilaista elämää. Hiljentää ja hiljentyä. On hyvä muistaa, että kristillisessä perinteessä seitsemää vapaata viikkoa seuraa suuri juhla: pääsinpäivä!

Kirjoittaja on rovasti, joka työskentelee ev.lut. kirkon Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana.