Käsityö yhdistää kaikkialla

Viime viikonvaihteessa vaikutuin kahdesta käsityösaavutuksesta. Molemmissa välittyi yhteistyön valtava voima. Mahdotonkin päämäärä saavutetaan, kun tehdään yhdessä.

Molemmat saavutukset kertoivat myös siitä, että käsityö on kieli, joka yhdistää yli kielimuurien ja kansallisten rajojen.

Ulospäin vaikuttavampi oli lauantaina Helsingin tuomiokirkon portaille peite peitteeltä koottu värikäs jättipeitto, jota varten oli virkattu yhteensä noin 300 000 yksittäistä tilkkua, jopa enemmänkin.

Tilkku kerrallaan päästiin alkuvuonna otettuun tavoitteeseen, maailman suurimpaan virkattuun tilkkupeittoon. Maailmanennätyksen tavoittelu oli useimmille tekijöille kuitenkin vain sivuseikka. Pääasiana oli hyväntekeväisyys, lämmön ja välittämisen viesti heille, joilla asiat eivät aina ole hyvin ja järjestyksessä.

Peittoja lajitelleet kertoivat liikuttuneina, kuinka hienoja, lämpimiä ajatuksia tekijät olivat peittoja tehdessään miettineet. Niitä he myös halusivat peittoihin liittämissään viesteissä aikanaan välittää peittojen saajille.

Tilkkuja on virkattu sekä yhteisissä tapaamisissa että yksittäisten ihmisten omissa ”työpajoissa”. Kampanjan kaksi keskeistä toimijaa, martat ja tekstiiliopettajat ovat omalta osaltaan näyttäneet yhteistyön ja tiimityön vahvuuden.

Vaikka yksittäinen tekijä olisi suurin ponnistuksin saanut aikaan vain yhden tilkun, kokonaisuudessa sekin on tärkeä. Tilkkuja ovat virkanneet pääasiassa naiset, mutta myös miehet ovat tähän projektiin osallistuneet.

Mieleni tekee rinnastaa koko projekti vanhaan sananparteen, joka muistuttaa, miten ”pennissä on miljoonan alku”. Niin hyvin yksittäinenkin tilkku omalta pieneltä osaltaan ratkaisi kokonaisuuden onnistumisen, vieläpä ylenpalttisella tavalla.

Alunperin tavoitteena oli tuhat tilkkupeittoa, mutta se ylitettiin melkein kahdeksankertaisesti. Peittoja valmistui noin 7 800.

Tekstiiliopettajat kertoivat, miten tilkkujen tekemiseen innostuttiin koululuokissa ja sieltä virkkaaminen levisi myös opettajanhuoneisiin. Tämä on ollut tärkeä oppi tiimityöstä, opettajat sanovat.

Värikäs jättipeitto oli loppuun asti yhteisöllinen ponnistus. Käsityön yhteinen kieli ilmeni hienosti, kun marttojen virkkauskoulu houkutteli turisteja opiskelemaan, miten isoäidin neliö virkataan. Moni myös kävi kysymässä, mitä portailla on tekeillä. Vaikka yhteistä kieltä ei aina ollut, asia selvisi useimmille.

Viikonvaihteen toinen vaikuttava näyttö käsityön yhteisöllisyydestä ja rajat ylittävästä yhteisestä kielestä oli esillä Turussa. Kulttuuripääkaupunkivuoden yksi teoksista on pakolaisuutta käsittelevä tilateosten sarja Pata, sandaali ja virkattu teltta.

Teoksen puhuttelevin osa on tuhannesta pakolaisnaisten leireillä eri puolilla maailmaa valmistamasta käsityöstä koottu halkaisijaltaan seitsenmetrinen teltta.

Vaikka tekniikat ovat erilaisia ja lähtökohdat monissa kulttuureissa, moni suomalainen on kohdannut samanlaisia käsitöitä, kuin he itse tai aikaisemmat suomalaissukupolvet ovat tehneet.

Samaa käsityön kieltä puhutaan kaikkialla.