EU:n uusi jättibudjetti huolestuttaa tilintarkastajia
Kun sääntelyä väljennetään ja määritelmiä yksinkertaistetaan, myös varojen kohdentamisen ja vaikuttavuuden seuranta vaikeutuu, kirjoittaa Petri Sarvamaa. ”Joustavuus ja kilpailukyky eivät saa tarkoittaa valvonnan heikkenemistä, sillä selkeät säännöt ovat välttämättömiä, kun liikutellaan näin valtavia summia.”
EU:n budjettiperiaatteisiin esitetään muutoksia. Kuvituskuva. Kuva: Jutta Mykrä27.2.202608:00
Keskeneräinen. Se on ehkä osuvin sana kuvaamaan Euroopan komission esitystä uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Kyseessä on siis EU:n budjetti vuosille 2028–2034. Komissio valmistelee parhaillaan tätä lähes kahden biljoonan euron kokonaisuutta, jonka on tarkoitus ohjata Euroopan suuntaa kohti turvallisempaa, kilpailukykyisempää ja omavaraisempaa tulevaisuutta.
Esityksen tavoitteet ovat oikeansuuntaisia ja kunnianhimoisia. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeaikaiset ulostulot ovat kuitenkin nostaneet esiin myös laajoja huolia esitetyn rahoituskehyksen hajanaisuudesta ja varainkäytöllisistä riskeistä.
Komission esitys nojaa vahvasti joustavuuden lisäämiseen, ohjelmien yhdistämiseen ja rahoitusinstrumenttien uudelleenjärjestelyyn. Esimerkiksi uusi Euroopan globaalia asemaa vahvistamaan tarkoitettu kilpailukykyrahasto (ECF) kuvastaa tätä suuntaa: sen tavoitteena on nopeuttaa investointeja strategisiin teknologioihin, vahvistaa puolustusteollisuutta ja keventää hallinnollisia prosesseja.
Samalla se kuitenkin johtaa laajempaan ongelmaa: kun sääntelyä väljennetään ja määritelmiä yksinkertaistetaan, myös varojen kohdentamisen ja vaikuttavuuden seuranta vaikeutuu.
Sama jännite näkyy myös muilla politiikkalohkoilla. Kun esimerkiksi yhteistä maatalouspolitiikkaa ehdotetaan osaksi laajempaa eurooppalaista rahastokokonaisuutta ja jäsenmaille annetaan aiempaa enemmän liikkumavaraa ohjelmien suunnittelussa, korostuu kansallinen vastuu. Lisääntynyt joustavuus voi parhaimmillaan parantaa tehokkuutta, mutta ilman selkeitä yhteisiä kriteerejä se voi myös lisätä eriytymistä ja heikentää EU-tason yhdenmukaisuutta.
Komission esitystä leimaa myös elpymisvälineestä tuttu tulosperusteinen rahanjakomalli, jossa rahoitus sidotaan ennalta määriteltyihin tavoitteisiin ja virstanpylväisiin.
Nykyesityksen mittarit, määritelmät ja raportointikäytännöt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Vaarana onkin, että varainvalvonta ja tilivelvollisuus jäävät tässä kokonaisuudessa toissijaisiksi.
Koska rahoituskehys on yhä työn alla, on syytä toivoa, että komissio kuulee varoituksemme. Joustavuus ja kilpailukyky eivät saa tarkoittaa valvonnan heikkenemistä, sillä selkeät säännöt ovat välttämättömiä, kun liikutellaan näin valtavia summia.
Uuden monivuotisen rahoituskehyksen suunta on kuitenkin tärkeä. Viime vuosien maailmanpoliittinen tilanne on osoittanut, että Euroopan on vahvistettava omaa turvallisuuttaan, teknologista osaamistaan ja strategista itsenäisyyttään. Uuden rahoituskehyksen painopisteet vastaavat tähän tarpeeseen.
Seuraavaksi on tärkeä varmistaa, että rahoituskehys muotoutuu aidosti toimivaksi ja varainvalvonnan tarkastelua kestäväksi kokonaisuudeksi.
Kolumnin kirjoittaja on EU:n tilitarkastustuomioistuimen jäsen.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
