Viljelijöiden mahdollisuudet ympäristökuormituksen vähentämiseen viedään kansallisilla päätöksillä

Kaikkien tiedossa - mutta ilmeisesti vain harvojen sisäistämänä – ovat maatalouden suuret taloudelliset paineet. Maatalous lienee ainut ala, missä tulot ovat laskeneet vuosi toisensa jälkeen.

Viime kevään tukiuudistus oli yhtälönä erittäin haastava. Jo silloin moni vaatimus herätti epäilyn siitä, onko valmistelijoilla lainkaan kykyä ymmärtää maatalouselinkeinon todellisuutta.

Nyt ministeriön valmistelevat ympäristökorvaukseen kohdistuvat leikkaukset ovat suorastaan käsittämättömiä. Mikäli muutokset tullaan toteuttamaan, asia on saatettava perusteellisempaan tutkintaan kantelun kautta.

Leikkauksilla rikotaan luottamuksensuojaperiaatetta. Luottamuksensuojaperiaate suojaa viljelijöitäkin julkisen vallan mielivallalta. Periaatteeseen on helppo vedota, koska ympäristökorvaukseen sitoutuneet viljelijät ovat toimineet rehellisesti ja vilpittömässä mielessä.

Viljelijän on pystyttävä luottamaan julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen. Sitoumusehtoja ei voi mennä muuttamaan haitalliseen suuntaan, mikä vie samalla taloudellisen suunnittelun pohjan maatiloilta.

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt toteuttaa ympäristökorvaukseen kaavailemiaan rajoituksia. Leikkausten perustelut kumoavat ympäristökorvauksen perimmäisen tarkoituksen.

Ympäristökorvauksen ympäristösitoumukseen sisältyvien toimenpiteiden piti vielä viime keväänä muodostaa entistä vaikuttavampi työkalu maa­talouden ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Se, että viljelijät lähtivät toteuttamaan laajasti asetettuja tavoitteita, ei osoittautunutkaan toivotuksi.

Tiedotteessaan (17.11.2015) maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että maaseutuohjelman ympäristökorvaukset ovat saavuttaneet jo ensimmäisenä vuonna erinomaisesti niille asetetut tavoitteet.

Samaisesta tiedotteesta on unohtunut suunnitellun leikkauksen vaikutusten­arviointi. Miten käy ympäristökuormituksen vähentämiselle, kun juuri niihin kohdistuvia toimenpiteitä leikataan?

Olisi voinut kuvitella, että ministeriön toimenpiteet olisivat olleet juuri vastakkaiset. Viljelijöille olisi kerrankin kuulunut kiitos ympäristökuormituksen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisesta.

Mikäli kaavaillut leikkaukset toteutuvat, monen viljelijän kannattaa laskea tarkkaan, onko enää taloudellisia edellytyksiä jatkaa ympäristö­sitoumusta.

Viime keväänä fosfori­rajoitukset tekivät jo sen, että karjatilallisia joutui jättäytymään ympäristö­korvauksen ulkopuolelle.

Ensi keväänä yhä useampi kasvintuotantotila laskee samaa. Houkutus on suuri, jos ympäristökorvauksen aiheuttamalle lisätyölle ei saa enää palkkaa.

Kuka näillä leikkauksilla voittaa? Lienee tullut jo selväksi, että suoria kärsijöitä ovat viljelijät ja ympäristö.

Lisäksi jätämme ottamatta EU:lle maksamiamme jäsenmaksuja takaisin ympäristökorvausten rahoitusosuuksien muodossa.

Jäsenmaksut maksamme mukisematta, mutta tännepäin tulevia meitä suomalaisia hyödyntäviä rahoja emme ole valmiita ottamaan takaisin.