Hyvä tahto voittaa

Jäin miettimään Tasavallan Presidentin uudenvuodenpuhetta. Nato-keskustelun katveeseen jäi yksi painava kappale: "Erimielisyyttä ei pidä kavahtaa. Haasteellisiin tilanteisiin voi ajatella vastattavan monella eri tavalla. Mielipiteiden esiin tuominen kuvastaa toimivaa demokratiaa. Mutta ei pidä lakata haluamasta ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin. Muuten voi syntyä syvää eripuraa. Kansakunnalle repivä eripura saattaa olla vaarallisempaa kuin tuo varsinainen haaste itsessään.”

Täsmälleen näin. Mutta tästä tilannekuvasta pitää nyt päästä eteenpäin tulevaisuuteen. On korkea aika vallata julkinen keskustelu takaisin hyvän tahdon hallintaan. Liian pitkään on jääty tuleen makaamaan ja voivottelemaan, että uusien keskustelualustojen ilmapiiri on myrkyllinen, aggressiivinen, henkilöön käypä ja mitä kaikkea kauheaa vielä.

Tämä on ensireaktiona ymmärrettävä ja inhimillinen. Epäilemättä sosiaalisen median keskustelukulttuurissa on paljon myrkyllisyyttä, aggressiivisuutta ja henkilöön käymistä. Kaikki tämä on kuitenkin tuiki luonnollinen seuraus siitä ennen kokemattomasta tilanteesta sivilisaation historiassa, että julkisella keskustelulla ei enää ole portinvartijaa.

Jokainen on nyt oman mediansa päätoimittaja ja harkitsee tykö­nään, mitä kaikkea tajunnan sisältöä on syytä täräyttää julki ja mitä jättää täräyttämättä. Kun julkaisukynnys on madaltunut lattian tasalle, pidäkkeet ovat ainoastaan omien korvien välissä.

Sosiaalinen media on antanut äänen myös niille, jotka eivät aiemmin ole saaneet ääntään kuuluviin. Vanhassa mediamaisemassa moni kömpelösti tai kiukkuisesti kirjoitettu näkemys karahti mielipidepalstan alkukarsintaan. Vielä suurempi osa kihisevästä tyytymättömyydestä, kiukusta tai epäluulosta jäi tyystin ilmaisematta.

Nyt kaikki mielessä kihisevä on mahdollista julkistaa joko nimellä tai nimimerkillä. Nimimerkin taakse piiloutuminen madaltaa harkinnan kynnystä vielä entisestään, ja ilmoille pääsee jos jonkinlaista kuohuttavaa. Tähän kun vielä lisätään globaalien jättiyhtiöiden säätämät salakavalat algoritmit, jotka kuulemma tuovat eteemme mahdollisimman kaksinapaista ja repivää sisältöä, avuttoman ajopuun kokemus on yleinen.

Mutta.

Ei ihmismieli ole teknologian kehityksen myllyssä muuttunut yhtään miksikään. Ihmistä ohjaavat edelleen aivan samat tunteet ja tarpeet kuin aina ennenkin: toiveet, pelot, turvallisuus ja turvattomuus. Ne tunteet ja tarpeet ovat totisinta totta sen joka tuutista tunkevan ärsyketsunamin keskelläkin, jonka pyörteessä nyt yritämme hallita elämäämme ja luoda jälkipolville uskoa tulevaisuuteen.

Nämä ikiaikaiset tunteet ja tarpeet tulevat aikanaan palaut­tamaan uuteen keskustelu­kulttuuriin vanhan tasapainon. Aggressiivisia ja loukkaavia puheenvuoroja täytyy sietää johonkin rajaan, mutta kukaan ei voi pakottaa niitä arvostamaan saati kunnioittamaan. Kun arvostus ja kunnioitus jäävät saamatta, repivimmät puheenvuorot ajautuvat vähitellen keskustelun ulkopuolelle – ehkä keskustelemaan pelkästään keskenään, mikä voi tietenkin olla myös riski.

Pitää muistaa, että repivimpiä puheenvuoroja esittävät tavallisesti ihmiset, jotka kokevat olevansa vallankäytön kohteina. Rakentavaa keskustelukulttuuria peräänkuuluttavat tavallisesti hyväosaiset vallankäyttäjät.

Ei ole suuri ihme, että ihmis­kunta vielä harjoittelee uutta portinvartijatonta sanan­vapautta. Omavalvontaan ja itsesääntelyyn tottuminen vaatii aikansa. Sosiaalinen media on ollut yleisessä käytössä vasta kymmenen, ehkä viisitoista vuotta, ja se on varsin lyhyt hetki.

Mutta ihminen oppii. Jos jaksamme vastata asiattomiinkin viesteihin asiallisesti, yllättävän usein asiattoman viestin lähettänyt ihminen muuttuu asialliseksi. Aina ei jaksa, mutta kannattaa yrittää. Algoritmit voivat tyrkyttää eteemme kaikenkarvaista polarisaatiota, mutta ne eivät päätä meidän puheenvuorojemme sisältöä. Siitä päätämme aivan itse.

Eikä kenenkään ole pakko jatkuvasti pahoittaa mieltään tai ahdistua repivästä keskustelusta. On aivan luvallista ja viime kädessä välttämätöntä valvoa omia rajojaan ja suojella minuuttaan ilkeältä puheelta. Aika ajoin kannattaa tietenkin päivittää oman rajavalvonnan asetuksia, jottei tule vääristäneeksi todellisuuttaan liian yksipuoliseksi.

Ja kannattaa pitää mielessä, että uudet keskustelualustat tarjoavat kaikesta huolimatta ainutlaatuisen mahdollisuuden rakentaa yhteisyyttä yli perin­teisten rajojen. Hyvä tahto voittaa. Maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus kannattaa rakentaa tämän vakaumuksen varaan.

Ei ole suuri ihme, että ihmiskunta vielä harjoittelee uutta portin­vartijatonta sananvapautta.