Lukijalta: Sodat ja niiden turhuus − tuhon käynnistävät usein mitättömät inhimilliset syyt

Kirjoittaja pohtii sodan järjettömyyttä. Monet muistomerkit eri puolella maatamme kertovat tuleville sukupolville, minkälaisen hinnan kansa sodasta joutuu maksamaan. Kuva Seinäjoelta Sotaan lähtevien kivi-muistomerkiltä.  Kuva: Taina Renkola

Jokaikisen sukupolven kerrotaan kirjoittavan ikioman historiansa, niin hyvässä kuin pahassakin, ja se historia muuttuu koko ajan sukupolvien vaihtuessa. Esimerkiksi tulkinnat niin ensimmäisestä kuin toisestakin maailmansodasta vaihtuvat historiantuntemukselle tyypilliseen tapaan tietojen sekä eri lähdeaineistojen lisääntyessä ja tutkimusmenetelmien kehittyessä, ja niiden avatessa ennennäkemättömiä näkökulmia menneeseen. Tavallisille kansalaisille nämä kaksi suursotaa, jotka veivät useiden kymmenien miljoonien hengen, kertovat lähinnä sen miten mitättömän pienistä ja olemattomista seikoista nämä kauhistuttavat tapahtumat alkoi.

Ennnenaikaan maiden aseelliset välienselvittelyt aloitettiin uhmakkailla sodanjulistuksilla, mutta tämänpäivän konflikteilla on täysin toisenlainen luonne. Koska hyökkäyssota on nykyään kansainvälisesti tuomittavissa oleva erittäin vakava sotarikos, niin se yritetäänkin vastenmielisen kierosti saada näyttämään joltain ihan muulta. Täydellisenä esimerkkinä voidaan käyttää meneillään olevaa Venäjän käsittämätöntä sekä pelkurimaista tunkeutumista Ukrainaan.

Sodan jalkoihin jääneillä viattomilla siviileillä on tietenkin täysin yhdentekevää, miten heidän henkilökohtainen tragediansa nimetään eri tutkijoiden papereilla. Sankarihaudat sekä monet muistomerkit eri puolella maatamme kertoo yhä meillekin sekä tuleville sukupolville, minkälaisen hinnan joutuu maksamaan joidenkin ihmisten lyhytjännitteisistä, ajattelemattomista sekä sairaista ratkaisuista. Sota on aina ollut ja tulee olemaan hirvittävä katastrofi.

Kirjailijalegendat Veikko Huovinen sekä Väinö Linna kävivät takavuosina Neuvostoliitossa ja tapasivat maan eliittiä aina sotakenraaleihin asti. Keskustellessaan heidän kanssaan suomalaiset olivat jokaiselta kysyneet yhden tyhjentävän kysymyksen, eli miksi pitää rikkoa valtioitten välistä rauhaa, mitä sillä saavutetaan? Kukaan ei pystynyt esittämään heille uskottavaa selitystä sodille ja niiden kauheuksille.

Liputtakaamme siis rauhan puolesta joka ikinen päivä, ja voimia sekä enkeleitä Ukrainan kansalle.

Heikki Järvelin

Toivakka