Miten metsittäisin nyt?

Metsitystuki on lisännyt roimasti kiinnostusta metsitykseen. Hiljattain julkaistiin myös metsityksen päivitetyt metsänhoidon suositukset. Niissä on yhdistetty uusin tutkimustieto ja kertyneet kokemukset.

Olen ollut metsittämässä esi-isieni peltoja 70- ja 80- luvulla yhdessä isäni ja setäni kanssa. Naapuri oli korjannut pelloilta heinää, mutta muuten ne olivat olleet vuosikymmeniä hoitamatta.

Metsä syntyi, vaikka valitut metsitysmenetelmät eivät olleet nykyisten metsän­hoidon suositusten mukaisia. Tavoitteena oli puuntuotanto, mutta myös maiseman pusikoitumisen välttäminen. Hiilensidonnasta metsittämällä ei tuolloin liene ollut vielä kuultukaan.

Mitä tekisin toisin, jos metsittäisin nyt? Maan­muokkaukseen kiinnittäisin enemmän huomiota. Laikku­mätästys olisi sopinut kivennäismaapelloille hyvin ja vähentänyt rikkakasvillisuuden torjunnan tarvetta. Torjunta-aineista en kuitenkaan luopuisi kokonaan.

Boorilannoitus olisi ollut syytä tehdä jo istutuksen yhteydessä eikä vasta myöhemmin.

Rauduskoivun istutus onnistui kookkailla paljas­juurisilla taimilla hyvin. Nykyiset paakkutaimet ovat kuitenkin varastoinnin ja istuttamisen kannalta helpompia. Koivutaimikossa heinää sai polkea monta vuotta istutuksen jälkeen eikä myyrätuhoiltakaan vältytty. Taimia jäi kuitenkin riittävästi kasvamaan.

Lähtökohta metsitykselle oli hyvä, sillä vettä ja ravinteita oli taimien kasvulle sopivasti eikä vesoja juuri ollut.

Kannattavaa? Tässä vaiheessa kyllä. Olen saanut metsitysalojen harvennuksista hieman tulojakin, mistä kiitokset metsitystyöhön panostaneelle sukupolvelle.

Tapiossa kehitämme metsänhoidon suosituksia yhteistyössä tutkijoiden ja eri organisaatioiden asiantuntijoiden kanssa. Kannustamme ja autamme ottamaan hyvät toimintamallit käyttöön. Yhtä asiaa uudetkaan suositukset eivät pysty muuttamaan – metsitys vaatii onnistuakseen useinkin paljon enemmän työtä ja vaivaa kuin tavanomainen metsänuudistaminen.