Kukkaiskeittiö
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Hän valmisti voikukkaviiniä kemistin tarkkuudella. Viininä sitä ei tosin koskaan juotu, vaan se säilöttiin huolellisesti kellariin muutamiksi vuosiksi. ”Kuusi vuotta ja se alkaa olla kultaa”, hän sanoi kokemuksesta.
Syö minut, sanoi ruusu Ihmemaan Liisalle.
”Poimi minut”, houkutteli voikukka isoäitiä, ihan toisesta sadusta. Ja isoäiti poimi kukat, nyppi tarkasti terälehdet erilleen vihreistä kannoista. Kaunolla kirjoitetusta oman äitinsä reseptivihosta hän kaivoi esille ohjeen.
”Kukkia on kuunneltava”, hän sanoi ja kaatoi kuumaa vettä keltaisille terälehdille. Tarvittiin appelsiineja ja sokeria. Ohje vaati hiivaa ja sitruunaa.
”Jos voikukat hermostuttavat sinua, syö ne”, hänellä oli tapana sanoa. Mitä keltaisempi keto, sen onnellisempi oli isoäiti. Hän lähti matkaan koreineen jo aamutuimaan.
”Odotan kuitenkin aina, että ne ovat ehtineet herätä”, hän sanoi ja hymyili vienosti.
Eikä voikukan ylistys jää fiilistelyn tai hienostelun asteelle. Se on mitä totisin yrtti kaikkine terveysvaikutuksineen. Voikukkaa on käytetty kansanlääkinnässä iät ja ajat. Kiinassa se on lääkeyrttinä klassikko.
Silloin viini oli muuttunut lähes kuivaksi sherryksi ja sai asiantuntijoidenkin kulmat kohahtamaan yllätyksestä.
Isoäidin keittiössä ei valmistettu vain viiniä voikukista, vaan siellä tuotettiin myös lasten rakastamaa voikukkahilloa. Sitä lapioitiin paahtoleivän päälle tai kieputettiin pannarin sisään. Sisareni tekee voikukista mainiota kesäjuomaa. Se on tervetullein mökkituliainen kautta aikojen.
”Parempaa kuin limppari”, kiljuvat lapset.
”Ihanaa”, toteaa satunnainen vierailija.
Keskikesän juhlan ehtii vielä höystää kukkaiskeittiön tuotteilla, salaatilla, voikukkahillolla ja -mehulla.
”Se muuten vetää vertoja A-vitamiinin lähteenä jopa naudanmaksalle ja turskanöljylle”, valistaa ystäväni.
”Eikä siinä vielä kaikki, vaan voikukassa on kuitua, rautaa, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, fosforia ja B-vitamiineja”, hän lisää.
”Ei muuta kuin kopat kouraan ja takaisin luontoon”, riemuitsee kotikutoinen Rousseau.
Salaattia varten kannattaa voikukkia pitää hieman pimennossa. Ämpäri ryppään päälle muutamaksi päiväksi ennen poimintaa, niin eiköhän kesyynny. Kirpakkuus talttuu, mutta silti löytyy vielä persoonallista potkua. C-vitamiinipitoisuuksissa voikukka päihittää kirkkaasti tavallisen salaatin.
”Minä saatan heittää lehdet vokkiin tai ryöppään niitä kiehuvassa vedessä 10 sekuntia. Kyytipojaksi hyvää oliiviöljyä ja sitruunamehua. Homejuusto rakastaa voikukkaa”, sanoo sisar.
Juhannusyön taikoja valmistellessa ja tyynynaluskimppuja sitoessa kannattaa pitää mielessä myös voikukka. Vanha kansa nimittäin uskoi, että tyttö, joka peseytyy voikukkamehulla tulee vastustamattomaksi. Mehukylvyn jälkeen hehkeä neito sitten poimii juuri sen, kenet haluaa.
Kuva: Jaana Kankaanpää
Kristiina Hurmerinta
on teatterintekijä Konnevedeltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
