Talvi tulee, oletteko valmiit?
"Ehkä tämä on joku miesjuttu, primitiivinen luolamieshenkinen tarve pitää perhe hengissä kylmässä vanhassa talossa ja varautua siihen kaikkein pahimpaan."16.11.201614:30
Puita ilmestyy pihaan heti alkukesästä ja niitä kuivatellaan tulevan talven pakkasvisioiden voimalla huolellisesti. Liiterissä on tietenkin edelliseltä talvelta mottikaupalla puita jäljellä. Korkeita pinoja. Tilataan vielä yksi kuorma.
Toivon hartaasti, etten ole ainut joka repii pakkasen tultua hädissään viimeiset kukkaruukut talteen talven tieltä. Ja lasten polkupyörät, hiekkalelut, puutarhakalusteet, haravat talon seinustalta ja no, kyllä te tiedätte.
Vanha tuttu otsikko: "Talvi yllätti autoilijat" ei ole mitään verrattuna minun poukkoiluuni täällä meidän mäellä. Ja tietenkin ne talvirankaan vaihdot ja hevosten hokkikengitykset tietenkin jää myöskin viime tippaan, turhaa sitä katsos liian ajoissa hötkyillä, en minä sitä talvea niin paljoa odota.
Mutta joku tässä talossa kyllä varautuu talveen, nimittäin aviomieheni Tuukka. Ehkä tämä on joku miesjuttu, primitiivinen luolamieshenkinen tarve pitää perhe hengissä kylmässä vanhassa talossa ja varautua siihen kaikkein pahimpaan.
En nimittäin tiedä ketään toista ihmistä, joka ajattelisi aina syksyllä, että edessä häämöttävä talvi on mitä ilmeisemmin uusi pieni jääkausi, tai ainakin vuosisadan kylmin. Tähän koettelemukseen ei sitten valmistaudutakaan kiikuttamalla jotain lasten polkupyöriä varastoon. Tähän vuosisadan pakkastalveen varaudutaan varastoimalla.
Onko polttopuita tarpeeksi? Kuuluu se olennaisin kysymys, mihin rehellinen vastaukseni "on" ei kelpaa. Seuraavaksi mietitte miksi hän sitten kysyy asiaa, jos kerta tietää omasta mielestään vastauksen? Sitä minäkin mietin.
Puita ilmestyy siis pihaan heti alkukesästä ja niitä kuivatellaan tulevan talven pakkasvisioiden voimalla huolellisesti. Pressu päälle, pressu pois, sataa, ei sada.
Liiterissä on tietenkin edelliseltä talvelta mottikaupalla puita jäljellä, mutta sinne nämä uudetkin puut kannetaan. Korkeita pinoja. Tilataan vielä yksi kuorma.
Sitten kun puut ovat sisällä, alkaa huokailu. Ei tullut kuulemma liiteri tarpeeksi täyteen. Uskallan kyseenalaistaa tämän, koska minusta tuntuu, että se on taas täydempi kuin mitä viime vuonna, hyvä kun pysyvät kaikki puut sisällä.
Meillä on talossa ilmalämpöpumppuja ja ihan pattereitakin, että ei täällä pelkällä puulla edes yritetä selviytyä, mutta luolamiehen tavoin ajatteleva omakotitalolämmittäjä on huolestunut, koska hän muistaa sen yhden todella kylmän talven.
Silloin nimittäin tapahtui se kaikkein pahin: Puut loppuivat. Ostimme uusia, ne olivat toki vähän kalliimpia, mutta minkäs teet. Kasasimme ne keskellä talvea sinne liiteriin, säilyimme hengissä, mutta toinen meistä traumatisoitui.
Toinen mikä isäntää huolestuttaa, on heinän loppuminen. Minä vastaan ensisijaisesti eläinten hoidosta meillä, mutta koska Tuukka tietää huolettomuuteni puiden suhteen, hän osaa peilata tämän luonteenpiirteeni myös muuhun vastaavaan toimintaan ja niinpä hän huolestuu puolestani myös eläinten heinien riittävyydestä.
Viikonloppuisin tallilla pyörii siis huokaileva apulainen. Hän tietää, että hoidan sen, mutta ei millään malta olla ohimennen kysymättä: "Mihin asti sä olet ajatellut, että noi heinät riittää?"
Muistutan häntä, että ostan eläimille lisää heinää muutaman kerran talvessa. Teen heinäostokset hyvissä ajoin, sillä ensi yönä se voi alkaa. Kaikkien aikojen pakkastalvi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
