Suojelualueita ostava säätiö jo olemassa

Toisin kuin MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kolumnissaan (MT 19.10.) antaa ymmärtää, Suomessa on jo toiminnassa hänen peräänkuuluttamansa luonnonsuojelusäätiö.

Luonnonperintösäätiö on jo yli 20 vuoden ajan tarjonnut kaikille mahdollisuuden osallistua konkreettiseen metsien ja muiden luonnonalueiden suojeluun keräämällä lahjoituksia ja käyttämällä ne mahdollisimman täysimääräisesti suojeltavien alueiden hankintaan.

Toimintansa aikana Luonnonperintösäätiö on kerännyt etupäässä yksittäisiltä suomalaisilta – mutta myös yrityksiltä ja yhteisöiltä – yhteensä yli viisi miljoonaa euroa ja hankkinut yli 60 aluetta ympäri Suomea.

Kaikille alueille on hankittu lakisääteinen pysyvä rauhoitus. Suojelualueiden yhteispinta-ala on tällä hetkellä noin 1 300 hehtaaria. Suurin osa säätiön suojelualueista on täyspuustoisia, monimuotoisia metsiä, joiden kuutiosisältö on 2–3-kertainen tavalliseen talousmetsään nähden.

Säätiöiden toimintaa valvoo Patentti- ja rekisterihallitus sekä varainkeruuta Poliisihallitus. Luonnonsuojelulaki takaa alueiden pysyvyyden ja koskemattomuuden.

Säätiö on ylisukupolvinen pysyvä instituutio, joka toteuttaa sen säännöissä määriteltyä tarkoitusta. Säätiön hallitusten jäsenten persoonat eivät nouse sen toiminnassa keskiöön eivätkä vaikuta säätiön keskeisimpään toimintaperiaatteeseen: lahjoitusten keräämiseen ja suojelualueiden hankintaan.

Luonnonperintösäätiö toimii tehokkaasti ja puolueettomasti juuri siinä tehtävässä, mihin Hakkarainen arveli tarvittavan uutta säätiötä.

Luonnonperintösäätiö on saanut paljon kiitosta toiminnastaan, myös metsätalouden ammattilaisilta. Sen toimintaperiaatteita pidetään reiluna tapana suojella luontoa.

Tätä taustaa vasten Hakkaraisen ehdotus vaikuttaa erikoiselta. Eikö Luonnonperintösäätiö kelpaa hänelle?

Miten eri tavalla suojelusäätiö voisi edes teoriassa toimia – voiko suojella väärin?