Lahometsän autuus

Metsiemme pystyyn lahottaminen on viheruskonnon keskeisiä epistoloja. Metsän jättäminen hyödyntämättä on liikkeen mukaan ainoa oikea ympäristöteko – huolimatta suomalaisen kulttuurin vahvasta perinteestä.

Olemme aina asuttaneet metsää, raivanneet sitä, kaataneet puun hirreksi, rakentaneet siitä asunnon kylmien viimojen suojaksi. Metsä on pitänyt yllä valtakunnallista toimeentuloa. Lähimetsä on tarjonnut marjoja ja sieniä ruuaksi.

Suojellun ryteikön aluskasvillisuus häviää. Tutkimusten mukaan mustikkametsien osuus on vähentynyt huomattavasti. Ei siellä pimeässä kasva sienetkään.

Valtakunnan päälehden palstalle näyttää sopivan säännöllisesti kovia kannanottoja, joissa lahotuskulttuuria metsien tuhoamiseksi pitäisi lisätä, vaikka se muihin maihin verrattuna on Suomessa laajinta.

Vihermafia toimii vahvasti. Metsiemme tuhoaminen näyttää menestyvän hyvin myös gallupeissa. Ääniä jaetaan siekailematta niin, että kirveen kanssa liikkuva kummajainen hirtetään lähimpään kolopuuhun.

Parhaat metsäasiantuntijat löytyvät luonnollisesti kehätien sisäpuolelta, kuten monessa muussakin asiassa.

Kansallisen metsäomaisuutemme vastuullinen hoitaminen on poliittinen demokratian perusasia. Sitä ei voi jättää vastuuttomien gallup pelureiden pelikentäksi.