Lukijalta: Hoitajapula voidaan ratkaista vain arvostamalla näiden työtä
Vielä koronan aikaan työnsä puolesta uhrautuneita hoitajia arvostettiin, mutta koronan jälkeen ammattikunnasta tuli pelkkä kuluerä, kirjoittaa sairaanhoitaja Tanja Hartonen.Sairaanhoitajien ja lähihoitajien työttömyydestä on viime aikoina keskusteltu. Syitä voi pohtia. Paljon hoitajia myös eläköityy.
Eikö ala houkuttele?
Koronan aikaan hoitajaa arvostettiin. Hoitajat uhrautuivat. Hoitajat olivat töissä, he eivät olleet kotona eristyksissä. Koronan jälkeen hoitajat olivat kuluerä.
Palkoista on puhuttu moneen otteeseen. Samaan aikaan hoitajia sekä irtisanotaan että todetaan, ettei heitä löydy. Moni ei halua enää palata alalle. Tilanne on lievästi sanoen hullu.
Alan arvostus on laskenut. Enää pelkkä kutsumus ei riitä. Työ on työtä muiden joukossa. Ainoa ero on, etteivät kaikki hoitajan työhön kykene. Se vaatii vähintään psykologiset testaukset, että pää kestää.
Hoitaja painii meidän kaikkien huolissa, persoonallisuusongelmissa, läheisen kuolemassa, sairauksissa. Hän on se, joka kuuntelee ja auttaa, jos vain antaa auttaa.
Työnkuva on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Tulee lisää tehtäviä, lisää asiakkaita. Hoitaja on moniosaaja. Hoitaja on ihminen.
Korulauseita kuulee aina, mutta kaikille hoitoalan ammattilaisille pitää antaa arvostusta.
Yhdessä selvitään kriiseistä lämpimällä sydämellä. Työntekijät palaavat, kun arvostus palaa.
Tanja Hartonen
sairaanhoitaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








