Laadukas hoitotyö varmistaa ikäihmisen hyvän voinnin, mutta palvelut tuotetaan silti minimiperiaatteella

Vanhusten hyvän voinnin tukemisensa ja hoitamisensa on merkityksellistä, mielenkiintoista ja tärkeää työtä, kirjoittajat korostavat. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi

Suomessa terveydenhuolto on murroksessa, kun samaan aikaan maamme taloudellinen tilanne on heikko ja ikääntyneen väestön määrä kasvaa. Poliittinen päätöksenteko ja julkinen rahoitus ohjaavat palvelujen toteutuksen edellytyksiä.

Tänä päivänä sairailla ikäihmisillä ei ole hoitopaikkoja ja ennaltaehkäisevät palvelut, kuten ikääntyneiden terveystarkastukset, ovat vähissä.

Iäkkäät ihmiset eivät ole yksi yhdenmukainen ryhmä. Osa on vanhanakin hyväkuntoisia, osa taas raihnaistuvia ja sairastavia.

Toimintakyky, aktiivisuus ja asumisolosuhteet vaihtelevat ikäihmisillä. Useimmiten iän karttuessa useampi tarvitsee neuvoja, kannustusta ja erilaista apua toimintakyvyn ylläpitämiseen ja arkisiin toimiin. Avun ja hoidon järjestämisessä tämä tarkoittaa ihmisen kokonaiselämäntilanteen huomioon ottamista.

Usein näissä yhteyksissä puhutaan sairauden hoitamisesta tai terveyden edistämisestä, vaikka keskiössä on ihminen. On hyvä muistaa, että jokainen ihminen kokee vointinsa omalla tavallaan. Esimerkiksi moni pitkäaikaissairas voi tuntea olevansa terve, mikäli hän voi hyvin ja saa elää hyväksi kokemaansa elämää.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, etteivät ikääntyneet useinkaan saa sellaista tukea hyvälle voinnilleen, jota he tarvitsevat, vaan palvelut tuotetaan minimiperiaatteella. Auttamistyössä tavoitteena on usein vain oireiden poistaminen, tärkeiden fyysisten perustarpeiden tyydyttäminen ja päivästä toiseen selviytymisen varmistaminen.

Useimmilla ihmisillä on kuitenkin elämässään myös muita hyvää vointia ylläpitäviä tavoitteita, kuten sosiaalisten kontaktien säilyttäminen ja mielekäs toiminta. Palvelun tarvitsijat toivovat turvallisia, jatkuvia hoitosuhteita sekä yksilöllistä, oikea-aikaista ja sujuvaa avun saantia.

Usein näyttää, että sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja tekee asiakkaan hyväksi vain joitakin erillisiä tehtäviä. Hoitotyö saattaa tuntua tuolloin iäkkäästä asiakkaasta hajanaiselta ja ahdistavalta etenkin kun häntä hoitaa tai hänen luonaan käy erilaisia ammattilaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi silmätippojen tiputtajat, haavan hoitajat tai ruuan tuojat. Jos heillä ei ole aikaa tai kiinnostusta asiakkaan vointiin tai arkielämän sujumiseen, työtä saattaa ohjata vain asiakirjoihin merkittävän tehtävän tehdyksi saaminen.

Terveyden- ja sairaanhoitajan työn ydin käy ilmi jo yli sata vuotta vanhan hoitotyön kansainvälisen tutkijan ja uraa uurtaneen teoreetikon Virginia Hendersonin ajattelusta.

Hendersonin mukaan sairaanhoitaja huolehtii potilaan tarvitsemasta tuesta ja avusta, jotta tämä voi hyvin ikääntymiseen liittyvästä raihnaisuudesta tai kuoleman lähestymisestä huolimatta. Tavoitteena on, että hän saa tukea niihin toimintoihin, joihin hän ei itse enää kykene. Ikäihminen säilyttää itsenäisyytensä, päätösvaltansa ja elämänsä mielekkyyden niin hyvin kuin se on kunkin yksilön kohdalla mahdollista.

Korkeasti koulutettujen, kansainvälisestikin mitattuna vahvan osaamisen ja asiantuntijuuden omaavien sairaan- ja terveydenhoitajien ammattitaitoa ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla iäkkäiden, monenlaista apua tarvitsevien ihmisten hoitamisessa.

Näiden hoitotyön ammattilaisten ydinosaamista on nimenomaan ihmisen terveyden edistämisen, kokonaiselämäntilanteen selvittäminen ja arkielämässä selviytymisen tukeminen.

On tärkeää, että sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja, joka on vastuussa yksilöllisen hoitotyön toteutumisesta, kerää tietoa ikääntyneen ja tarvittaessa läheisten kanssa keskustellen asiakkaan vointiin liittyvistä tavoitteista ja toiveista sekä hänen aikaisemmasta elämästään ja arjen sujumisesta. Näin voidaan yhdessä asettaa hoitotyölle asiakaslähtöisiä tavoitteita, hoitaa ja arvioida toteutumista.

Myös digi-, etä- ja liikkuviin palveluihin siirtyminen ja palveluiden integraation kehittäminen edellyttävät terveyden- ja sairaanhoitajilta hoitotyön ydinosaamisen soveltamista ikääntyvän ihmisen yksilöllisiin palvelutarpeisiin. Tässä tarvitaan myös selkeää ja tavoitteellista hoitotyön johtamista. Ilman niitä on riski, että toiminta jää pirstaleiseksi tai näyttäytyy jopa ikääntyneiden hoidon ja huolenpidon laiminlyöntinä.

Vanhusväestön ja vanhuuden arvostaminen elämänvaiheena ei ole yhteiskuntamme arvoasteikon kärjessä. Jotkut tutkimukset osoittavat jopa terveydenhuollossa suhtauduttavan iäkkäisiin kielteisesti.

Julkisuudessa väestön ikärakennetta kauhistellaan ja vanhuksista puhutaan usein vain sairauksina, hoivataakkana ja suurten kustannusten aiheuttajina. Vanhukset ovat kuitenkin arvokas osa yhteiskuntaamme ja heidän hyvän voinnin tukemisensa ja hoitamisensa on merkityksellistä, mielenkiintoista ja tärkeää työtä.

Tiina Mäenpää

terveystieteiden tohtori

Anne Vuori

terveystieteiden tohtori

Päivi Åstedt-Kurki

professori (emerita)