Ilmastonmuutos siirtää viininviljelyä uusille alueille

Ilmasto on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja tahti vain kiihtyy. Maapallon keskilämpötila on noussut vajaan asteen verran 1900-luvun alusta ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 40 prosenttia.

Vuonna 2016 hiilidioksidipitoisuus kasvoi 50 prosenttia nopeammin kuin viime vuosikymmenellä keskimäärin. Ennusteiden mukaan maa­pallon keskilämpötila voi nousta jopa 3–6 astetta vuosisadan loppuun mennessä.

Lämmennyt ilmasto aikaistaa viiniköynnösten kukkimista ja rypäleiden kypsymistä kuudella–seitsemällä päivällä kutakin lisääntynyttä lämpöastetta kohden. Ranska on lämmennyt 1,5 astetta kahdennellakymmenennellä vuosisadalla.

Fysikaalisten muutosten lisäksi tuhohyönteiset ja kasvisairaudet lisääntyvät lämpötilan noustessa. Tämä johtaa torjunta-aineiden lisääntyvään käyttämiseen ja sitä kautta niiden määrän kasvuun viineissä. Suurin osa viinimaista kärsii tulevaisuudessa lisääntyvistä myrskyistä, kuivuudesta ja kasteluveden puutteesta.

Viinitilat pystyvät sopeutumaan 1–2 asteen muutokseen, mutta sitä suurempi lämpeneminen aiheuttaa suuria ongelmia. 2–3 asteen muutos muuttaa rypäleen laatua ja viinin aromia voimakkaasti. Varsinkin valkoviinit tarvitsevat riittävän kylmää ilmastoa flavorin muodostumiseen.

Aikainen kukinta ja kypsyminen vaikuttavat monilla tavoilla rypäleen kemiaan johtaen suurempiin sokeripitoisuuksiin ja pienempiin happopitoisuuksiin, jolloin näiden aineiden tasapaino viinissä järkkyy.

Korkeampi sokeripitoisuus johtaa korkeampiin alkoholipitoisuuksiin sekä aromin ja suutuntuman muuttumiseen. Väriainepitoisuudet vähenevät ja samoin typpiyhdisteiden määrä johtaen laadun heikkenemiseen.

Lämpötilan noustessa viininviljelyalueet siirtyvät sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla nykyistä kauemmaksi päiväntasaajalta korkeammille leveysasteille.

Pohjoisella pallonpuoliskolla muutokset ovat eteläistä pallonpuoliskoa suuremmat, sillä etelän suuret meret tasaavat lämpötiloja pohjoista enemmän. Välimeren ympäristö, jossa sijaitsevat maailman suurimmat viinintuottajat – Ranska, Italia ja Espanja – muuttuu eniten.

Euroopassa laatuviinien tuottamisen mahdollisuus kasvaa muun muassa Englannissa, Puolassa, Pohjois-Ranskassa, Pohjois-Saksassa ja jossain määrin jopa Pohjoismaissa. Myös tietyt alueet Uudessa-­Seelannissa, Etelä-Chile, monet USA:n ja Kanadan viinialueet sekä Reinin alue Saksassa hyötyvät ilmastonmuutoksesta.

Australian viinintuotantoa on jo siirretty Australian eteläpuoliselle Tasmanian saarelle, jossa lämpötila on ideaalinen. Etelä-Englannista odotetaan laatukuohuviinien tuottajaa.

Jos lämpötila nousee yli kaksi astetta, niin vaativa Pinot Noir -lajike tulee häviämään monilta alueilta Burgundissa, mutta sitä voidaan kasvattaa esimerkiksi Saksassa. ­Cabernet Sauvignon voi pärjätä ­Bordeaux’ssa, mutta Merlotin asema on uhanalainen.

Ennusteiden mukaan vuonna 2050 kaksi kolmasosaa nykyisistä viinialueista ei pysty enää kasvattamaan nykyisiä rypälelajikkeitaan.

Viinintuotantoalueilla on jo vuosia sitten aloitettu systemaattinen tutkimus, jonka avulla pyritään löytämään sopivia viinirypälelajikkeita lämpeneviin olosuhteisiin. Nykyisiä lämpimien maiden rypäleitä siirretään kasvatettavaksi korkeammille leveysasteille ja toisaalta risteytysten avulla etsitään paremmin kasvi­sairauksia kestäviä, myöhemmin kypsyviä, sekä vähemmän sokeria ja enemmän happoja tuottavia lajikkeita.

Esimerkiksi Champagnessa on tarkoitus risteyttää yleisimmin käytetyt hyväksytyt rypälelajikkeet (Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay) sellaisten rypälelajikkeiden kanssa, jotka ovat luonnostaan vastustuskykyisiä tietyille kasvi­sairauksille ja jotka kypsyvät myöhään.

Kuivassa pärjäävät rypäleet, kuten Mourvèdre, Grenache tai Touriga Nacional, voivat tarjota pelastuksen viinitarhoille, joilla sadanta vähenee tulevaisuudessa huomattavasti.

Viinirypälelajikkeita tunnetaan peräti 6 000 ja vain 1 200 näistä on käytössä. Jotkut vanhat rypälelajikkeet ovat nykyisiä lajikkeita kestävämpiä muuttuvissa olosuhteissa.

Ilmastonmuutos muuttaa kasvuolosuhteita Suomessa tuoden maanviljelylle uusia uhkia ja toisaalta myös mahdollisuuksia. Lämpeneminen suosii monien viljakasvien lisäksi myös tuhohyönteisiä ja lisää kasvitauteja.

Kasvikausi pidentynee seuraavan sadan vuoden aikana yhdestä kahteen kuukautta. Sademäärät kasvavat samana aikana jopa kymmeniä prosentteja. Tämä johtaa homeiden riskin kasvamiseen. Sään ääri-ilmiöiden – kuivuusjaksot, rankkasateet ja tulvat – aiheuttamat ongelmat lisääntyvät.