Säänvoivoottelupäivät

Jaana Kankaanpää 

Mielipide

11.8.201016:00

Kolumni

Simo Ralli

Olen sulanut heinäkuun ajan meidän keikkabussissamme, matkannut maanteitä pää turpeana kuumuudesta. Olen päivittäin päivitellyt tätä äärimmäisyyksien aikaa. Elämme nykyään jatkuvassa vuosisadan säässä!

Vielä erellistalvena keikisteltiin Britannian lämpötiloissa keskitalvella. Ruoho vihersi, koivut yrittivät puskea hiirenkorvia, leskenlehdet kukkivat tammikuulla. Oli vuosisadan lämpimin talvi.

Viime talvena sitten palattiin oikeaan, vanhanajan lumiseen talveen.

Valkeaa tuli taivahan täyreltä! Pakkasta oli kuin talvisodan aikaan ryssän helevetis, viikkotolkulla neljääkymmentä astetta. Elettiin vuosisadan kylmimpiä talvikuukausia.

Tulihan se kesä vihdoin, yhden vuosisadan lämpimimmän keväthelteen kera. Kylvöhommia tehtiin shortseissa Rivieran lämpötiloissa. Kesäkuu kärvisteltiin normaalioloissa kunnes heinäkuu koitti.

Nyt ollahan viikkotolkulla hikoiltu vuosisadan kuumimmassa suvessa. Äärimmäisyydet seuraavat toinen toistaan ja me yritämme sopeutua taivahan tuittuiluihin välillä räkätippa, välillä hikitippa nenänpäässä.

Yli kolmenkymmenen asteen lämpö- ja pakkasasteissa alakaa olla tukalaa monella eri tavalla. Pakkaases mieli jäätyy, autot hyytyvät, ihmiset ryytyvät. Meistä suomalaisista on tullut lämpimien talvien jälkeen kylmää kestämättömiä höperöitä.

Helteellä taas painetaan tottumattomana lämpöhalvauksen vaarassa, polttavaa aurinkoa varoen, varjoa etsien. Ei näinä pakkas- ja hellepäivinä työnteosta mitään tule.

Minulla olisikin ehdotus uudeksi laiksi. Säädetään palkansaajille uusi siestalaki. Jos mittari näyttää yli kolmeakymmentäkolmea astetta lämpöä tai pakkasta, ei tarvitse mennä töihin. Silloin saisi pitää palkattoman vapaan.

Ns. Kolmekolmelaki säästäisi euroja ja hermoja niin työläisillä kuin yrittäjilläkin. Kun tuon maaginen 33 astetta plussaa tai miinusta ylitetään, ei siinä enää mitään tulosennätyksiä tehdä. Moisessa helteessä hiki tulee jo pelkästä työnteon ajatuksesta.

Pakkasella sama homma. Ei ketään haittaa vaikka muutamana pakkaspäivänä jäisi kotiin lämmittämään pönttömuuria. Työpäivä menee kumminkin sään voivoottelemiseen ja auton sulattamiseen. Olisi kaikille paree, että pysytään silloin kiltisti kotona. Ei noita yli 33:sia ole normaalisti kuin muutamana päivänä vuodessa.

Yrittäjätkin hyötyisivät. Ei tarvitsisi maksaa palkkaa turhista säänvoivoottelupäivistä. Me suomalaiset puhumme jo normaalistikin kahdeksankymmentäprosenttisesti säästä. Voi vain kuvitella mitä praataamisen määrää on vuosisadan sääilmiöissä. Ei siinä sorvi eheri laulaa, suut käy ylikierroksilla kun huopatahan ja huolehditaan.

Myrskyn jälkeen tulee kuitenkin poutasää. Pakkas- tai hellesapatin jälkeen säällisenä päivänä otettaisiin helposti kiinni se mitä jäi tekemättä siestavapaalla. Kansantalous olisi pelastettu ilman väkisin raatamista!

No niin, maitotilallinen Hausjärveltä jo urahtaa. Lehmät on lypsettävä oli hellettä tai pakkasta! Elukat eivät elä ellei ruokita. Entäs sairaanhoito? Poliisi ja palokunta?

No voi voi. Nämä ammatit eivät kuulu tietenkään 33-lain piiriin. Näitten ammattien harjoittajat voivat lohduttautua sillä, että he ovat oikeasti ainoita, joita tässä maassa tarvitaan. Oli keli mikä tahansa. Jo pelkkä tietoisuus korvaamattomuudesta täytyy riittää heille. Nämä sitkeät kissat eläkööt kiitoksilla!