Timo Rautiaisen uudet sektorit

Timo Rautiainen palasi pienen tauon jälkeen rokkihommiin. kuva: Jouni Hirn 

Tänä syksynä Timo Rautiainen on asustellut hevostilan vintillä 200 kilometrin päässä kotoaan Jyväskylästä. Aiemmin erityisopettajan töitä tehnyt muusikko kertoo toteuttaneensa pitkäaikaisen unelmansa ja aloittaneensa vuoden kestävän kansanmusiikin opiskelun Kaustisilla.

”Ei minusta kansanmuusikkoa tule, mutta toivon saavani uusia ideoita ja mahdollisuuden zoomata rauhassa tulevia tekemisiäni. Ehkä koulu on samalla jonkinlainen elämän välitilinpäätös”, tammikuussa 50 vuotta täyttävä Rautiainen pohtii.

Syyskuun lopulla julkaistun Kunnes elämä meidät erottaa -albumin Rautiainen työsti uuden Neljäs sektori -yhtyeensä kanssa. Levy sisältää raskasta ja monivivahteista suomirockia.

Rautiainen painottaa, että Neljäs sektori on demokraattinen kokoonpano, jonka laulusolisti hän on. Rautiaisen ohella lauluja ovat tehtailleet muun muassa Valtteri Tynkkynen, Jarkko Martikainen ja Jarkko Petosalmi.

”Voimme luvata, että tulemme esittämään rokkia. Neljännen sektorin levyillä eivät soi hanurit, eikä siellä heilu pelimannit”, Rautiainen vakuuttaa.

Rautiainen on laulanut monta laulua vakavista aiheista – eivätkä laulujen aiheet eivät ole keventyneet uudella levyllä. Tekstit käsittelevät muun muassa elämän rajallisuutta, ikäkriisejä ja ihmissuhdeongelmia, mutta rakkaudestakin lauletaan.

Levyn Piru minut periköön -singlekappaleessa keski-ikäinen mies ryyppää ja sekoilee ja toivoo: Hyvä minusta vain muistakaa, loput piru periköön.

Rautiainen sanoo, että hänen on luontevampi esittää lauluja, joiden teksteissä käsitellään tärkeitä asioita kuin että laulaisi vaikkapa bailaamisesta. ”Mutta toki sellaisiakin lauluja tarvitaan, kuten Irwinin Ei tippa tapa tai Työmiehen lauantai.”

Timo Rautiainen nousi kansansuosioon Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen keulakuvana 2000-luvun alussa.

Yhtyeen menestystarina jatkui vuoteen 2004, jolloin Rautiainen laittoi bändin telakalle kyllästyttyään vanhan toistamiseen ja ”hevisaarnaajana olemiseen”.

Sen jälkeen hän on julkaissut kolme soololevyä, keikkaillut eri kokoonpanoissa, esiintynyt televisio-ohjelmissa sekä kesäteattereissa.

”Kaikki, minkä olen suosiossa ja levynmyynnissä menettänyt, on korvautunut sillä, että olen saanut avata uusia ovia.”

Rautiainen kuvailee itseään tavalliseksi viisikymppiseksi perheenisäksi, jonka kotoa väki vähenee. Perheen kaksi vanhinta lasta ovat muuttaneet hiljattain pois, kuopus asuu vielä kotona.

”Sillä hetkellä vetää hiljaiseksi, kun tajuaa, että lapsi lähtee eikä enää palaa kotiin asumaan. Onneksi molemmat jäivät Jyväskylään.”

Rautiainen kertoo eläneensä turvallisen lapsuuden Haukivuorella, Etelä-Savossa. Isä oli kelloseppä ja äiti postivirkailija. Maatilan hommatkin tulivat tutuksi, vaikkei kotona harjoitettu maanviljelyä.

”Tein maatalon hommia lähitiloilla. Olin enemmän rehuntekijä kuin heinäseiväsmiehiä. Olin siellä AIV-pöntössä mättämässä sitä elevaattorista tulevaa tavaraa”, Rautiainen muistelee.

Rautiainen toivoo saavansa jatkaa rokinsoittoa Neljäs Sektori -yhtyeen kanssa mahdollisimman pitkään. Muista suunnitelmistaan hän ei osaa tai tahdo sanoa.

”Olisi valheellista väittää, ettei 49-vuotiaana miettisi omaa tulevaisuuttaan. Olisin jo henkisesti valmis eläkkeelle, mutta jotain on keksittävä, koska edessä ammottaa vielä neljäntoista vuoden aukko”, Rautiainen naurahtaa.