Ilmakuvan tenho ei katoa

Kuva: Samin savotta 

Kuva: Pohjoismainen ilmakuvakeskus 

Kuva: Pohjoismainen ilmakuvakeskus Toimitusjohtaja Mika Riikonen esittelee perinteistä ilmakuvataulua. Vasemmalla puolella on sama maisema vuosikymmeniä sitten. 

Kuva: Jouni Hirn Jaakko Taipale kehystää asiakkaan tilaamaa ilmakuvaa. 

Kuva: Pohjoismainen ilmakuvakeskus / markus sinervä 

Ilmakuva on säilyttänyt asemansa vuosikymmenestä toiseen. Monen talon seinällä komeilee lintuperspektiivistä otettu kuva, johon on taltioitunut pala rakasta maisemaa.

Kaupallinen ilmakuvaus alkoi Suomessa 1950-luvun alussa. Alussa alalla vaikuttivat armeijan entiset lentäjät. Maaseutu kukoisti ja kuvia myytiin talosta toiseen liukuhihnalta.

Nyt ilmakuva-ala saa vetoapua nostalgiasta; yhä useampi hankkii itselleen tai lahjaksi vanhan ilmakuvan.

Kuortaneella pääpaikkaansa pitävä Pohjoismainen Ilmakuvakeskus on Pohjoismaiden suurin ilmakuvaukseen ja -kuvien myyntiin erikoistunut yritys. Se työllistää lähes 80 henkilöä.

Ilmakuvakeskuksen arkistoissa on yli neljä ja puoli miljoonaa valokuvaa.

Yhtiön toimitusjohtaja Mika Riikonen esittelee niistä yhtä. Se on otettu hänen isänsä kotipaikasta 1960-luvulla.

Kesäiseen kuvaan on taltioitunut itäsuomalainen maalaistalo ja pala menneiden aikojen maaseutunostalgiaa: heinät ovat seipäillä ja lehmät märehtivät laitumella.

Mika Riikosella on 27 vuoden kokemus kaupallisesta ilmakuvaamisesta. Ala on muuttunut voimakkaasti vuosien saatossa.

Markka-aikaan ilmakuvien valmistukseen tarvittiin puolentoista miljoonan markan laitteet ja paljon työntekijöitä. Digitalisoitumisen myötä kuvanvalmistus on halventunut ja työntarve vähentynyt.

”Tullessani alalle kuvasimme Cessna-pienkoneella, mutta 90-luvun alusta lähtien olemme lentäneet pelkästään helikopterilla. Lentokone on sidonnainen lentokenttään, mutta kopterilla pääsee laskeutumaan luvanvaraisiin paikkoihin ja se on ketterämpi”, Mika Riikonen kertoo.

Kuvan laatu muuttui suuresti vuosituhannen alussa, kun kameroihin otettiin käyttöön laajakulmaobjektiivit. Niiden myötä kuviin saatiin rakennusten lisäksi pala taivasta. Nykyisissä kameroissa on myös gps-paikantimet, joiden avulla kuva voidaan liittää helposti oikeaan kohteeseen.

”Ennen edustajamme selasivat kuvanippua talon kohdalla ja tunnistivat sen erimerkiksi katosta. Nyt oikea kuvamateriaali löytyy sormenpainalluksella.”

Ennen digitalisoitumista kuvattiin 36-kuvaisille filmirullille, joita säilytettiin jääkaapeissa. Kuvat valmistettiin pimiössä, nyt ne tulostetaan suoraan paperille tai kankaalle.

Jotain on sentään säilynyt menneiltä ajoilta: kuvia käydään edelleen kauppaamassa ovelta ovelle.

”Mattoja ja imureita saa tilattua verkkokaupasta, mutta ilmakuva on niin henkilökohtainen tuote, että se on parempi käydä esittelemässä asiakkaalle kohteessa”, toteaa Riikonen.

Myös vanhoja ilmakuvia ostetaan lahjaksi tai muistoksi itselle.

”Vanhan talon hankkineita kiinnostaa, miltä paikka näytti menneinä vuosikymmeninä. Monet ostavat sekä uuden että vanhan kuvan. Kesämökkiläiset ovat kasvava asiakasryhmä.”

Pohjoismaisen Ilmakuvakeskuksen pääasiallisia kuvauskohteita ovat maatilat, omakotitalot, yritykset ja julkiset rakennukset.

Noin 70 prosenttia kuvataan maaseudulla. Ilmasta on voinut nähdä maaseudun muutoksen.

”Olemme huomanneet autioitumista paikoissa, jotka sijaitsevat noin 50 kilometrin päässä kaupunkitaajamista ja työpaikoista. Maaseutu elää ja muuttuu koko ajan.”

Riikonen näkee alan tulevaisuuden hyvänä, sillä ilmakuvan historia-arvo kasvaa vuosi vuodelta. Suurimpana haasteena hän pitää työvoiman saantia myyntiedustajan tehtäviin.

Alan konkari kokee tekevänsä tärkeätä työtä: Kuvat dokumentoivat elävästi Suomen kulttuurihistoriaa ja kehitystä.

Erityisen koskettavaa on Riikosen mielestä se, että vanhusten palvelutaloissa monen vaarin ja mummon huoneen seinällä komeilee kotipaikasta otettu ilmakuva.

”Se tuo heille rakkaita muistoja. Mikään muu tuote ei kykene vastaavaan.”