Ovatko biopolttoaineet tulleet jäädäkseen?
Biotalouden syvin olemus kiteytyy mielestäni resurssien uudelleen käyttöönBiotaloudesta on hypetetty Suomessa jo muutaman vuoden ajan. Hehkutetaan, että puu on ratkaisu päästöttömään energiapolitiikkaan.
Puuperäisistä polttoaineista ollaan kovaa vauhtia tekemässä korvaajaa liikenteen fossiilisille polttoaineille.
Lyhyellä aikavälillä öljyriippuvuuden pienentäminen ja ympäristövaikutusten vähentäminen biomassoilla varmasti kantavat hedelmää.
Suomeen on rakenteilla lähemmäs 30 laitosta, jotka muuttavat tähteitä biokaasuksi tai uusiutuvaksi biodieseliksi ja biobensiiniksi.
Isoja investointeja ovat tehneet muun muassa Neste, St1 ja UPM. Uusin tulokas on kiinalainen Kaidi, joka aikoo tehdä hakkuutähteistä liikenteen polttoaineita.
Hanke vaatii energiapuun korjuuverkostolta uudenlaista tehokkuutta.
Vaikka puu on Suomen vahvuus, onko sen päätyminen tankkeihin kuitenkin vain välivaihe uusien teknologioiden kehittyessä?
Menemmekö sokeasti kohti puuenergiapohjaista taloutta, vaikka insinöörien ihmemaana myös tuulivoimalla, aurinkoenergialla ja akkuteknologialla voidaan kehittää älykkäitä ratkaisuja?
Sipilän hallitus vannoo vahvasti biomassoista jalostettavien polttoaineiden nimeen. Hallitusohjelman kunnianhimoinen tavoite on nostaa uusiutuvien polttoaineiden osuus Suomen liikenteessä 40 prosenttiin 2020-luvulla.
Sekoitevelvoitteen kirjaaminen lakiin on mahdollista.
Norjassa sähköautojen kehitys on huimaa. Helsingin Sanomat uutisoi, että sähköautojen nopea yleistyminen on alkanut haitata valtion taloutta, joka kärsii öljyn alhaisesta hinnasta.
Sähköautojen yleistymisen pullonkaulana on tällä hetkellä sähkön varastoinnin vaikeus. Nykyiset akut ovat painavia ja kalliita. Akkujen kesto on lisäksi suhteellisen lyhyt.
Lukuisat yhtiöt ja tutkijat kamppailevat ratkaisun löytämiseksi. Litiumakkuteknologiasta on etsitty vaihtoehtoa varastointiongelmiin.
Jos akkuongelmat saadaan ratkottua, ja sähköautojen voittokulku maailmassa jatkuu, voi olla, että yhä useampi kuluttaja valitsee "päästöttömämmän" sähköauton kalliin biodieselin sijaan.
Jääkö Suomi silloin rannalle ruikuttamaan jättimäisten biopolttoaineinvestointien realisoituessa kuluttajille, kun muut maat ajavat sähköllä?
Helsingin seudun liikenne tavoittelee tilannetta, jossa kahdeksan prosenttia kaupungin linja-autoista ajaa sähköllä vuonna 2018. Kaikki raskas liikenne tulee tuskin kuitenkaan kulkemaan silloin sähköllä.
Tulevaisuus näyttää, millaisia tukikiekuroita hallitus aikoo tehdä uusiutuvan energian käytölle. Puuta meiltä ainakin löytyy, se on varma. Energiapuulle löytyy polton lisäksi myös muita käyttökohteita, kuten Löyly-saunaprojektissa nähtiin.
MT:ssäkin uutisoidun Antero Vartian ja Jasper Pääkkösen Helsinkiin rakennetun julkisen saunan sisärakenteet on tehty koivupurilaisista, jotka usein päätyvät poltettaviksi. Suomalaisella teknologialla jätepuusta on saatu termomekaanisella prosessilla korkeamman jalostusasteen tuote.
Biotalouden syvin olemus kiteytyy mielestäni resurssien uudelleen käyttöön. Puun osalta energiasisällöltään oivia sivuvirtoja syntyy, käytettiin puuta sitten pakkauksissa, rakennuksissa tai paperissa.
Markkinat näyttävät, mikä on suomalaisen biopolttoaineen kohtalo. Paljon riippuu myös siitä, kuinka EU suhtautuu puupohjaisten raaka-aineiden käyttöön uusiutuvan energian lähteenä.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
