Suomi tarvitsee muuttajia

Suomesta on muutamassa vuodessa tullut kiinnostava maa. Meille tullaan katsomaan pohjoista luontoa ja revontulia Kiinasta saakka. Lentomatkustajat ovat oppineet nopean Aasian reitin ja kohta tavarajunatkin puksuttavat halki Siperian arojen viedäkseen suomalaista ekologista havusellua kaukomarkkinoille. Korkeakoulummekin ovat onnistuneet säilyttämään suosionsa opintokohteena, niistä pelätyistä maksuista huolimatta.

Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin huomiomme kiinnitetään suursotaharjoituksiin amerikkalaisten valvonnassa tai suuriin asekauppoihin Venäjän pelosta. Mielenkiinto on vahvistunut, vaikka Helsingin pormestari pelkää savolaisen terveyskeskuksen sote-integraation vievän leivän stadilaisen suusta.

Kävijöitä riittää, vaikka on tämä loska ja pimeä, märkyys ja ankeus. Tänne ne tulevat, vaikka olemme omasta mielestämme vähäsanaisia, sosiaalisesti lahjattomia, joskus töykeitä nipottajiakin.

Tervetuloa vain, lämpimästi. Olisi mukavaa, jos teitä tulisi tänne pidemmäksikin aikaa. Tämä yhteiskunta tarvitsisi muitakin kuin vierailijoita.

Suomeen ei nimittäin synny enää riittävästi lapsia. Viime vuonna vain 52 814 lasta, liki 3 000 vähemmän kuin edellisenä. Syntyneiden määrä on pienentynyt kuutena vuotena peräkkäin, vaikka tälle vuodelle luvut näyttävät parempaa. Viimeksi näin alhaisia lukuja on mitattu 1970-luvun alussa.

On tietysti määrittelykysymys, mikä on riittävä määrä vauvoja. Helsingissä, Turussa ja Tampereella synnytetään vähiten, mutta niiden väkiluku kasvaa eniten. Sitäkin voisi sanoa jonkinlaiseksi siirtomaapolitiikaksi, jossa maaseutu tuottaa ja kouluttaa kaupunkikasvun tekijöitä. Joka tapauksessa koko maan mittakaavassa tästä ei taideta selvitä ilman väkimäärän laskua. Ellei sitten – niin mitä?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolla ministeriöineen on tietenkin keinoja parantaa suomalaisten lapsiperheiden näköaloja ja palveluja. Tähän työhön hän onkin terävästi tarttunut ja asia varmasti tiedostetaan. Hallinnollisilla päätöksillä lapsia silti tuskin maailmaan saatetaan.

Tehokkain ja nopein tapa saada maahan uusia kansalaisia on maahanmuutto. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen laskelmien mukaan työllistyvä maahanmuuttaja on myös yhteiskunnalle selvästi edullisempi kuin täällä kasvanut ja koulutettu suomalainen. Tässä on näkökulma, joka jää useimmilta maahanmuuttoa uskonnonomaisesti vastustavilta kokonaan huomaamatta.

On tietysti muistettava, että hyökyaaltona tullut turvapaikanhakijoiden tulva pari vuotta sitten yllätti meidät. Järjestäytymisessä meni aikaa, hakemusten käsittely on ollut sitovaa ja maahamme lopulta jääneen kolmanneksen kotouttamisessa on vielä opettelemista. Perusasetelma ei silti ole muuttunut mihinkään. Rajat kiinni -liike ei kuulu meille, jotka välitämme Suomen tulevaisuudesta.

Ja sitä paitsi: Suomeen tullaan yhä eniten Venäjältä, usein avioliiton kautta.

Maahan tulijat ovat keskimääräistä nuorempia. Tämä näkyy tilastoissa myös siten, että kahdella kolmasosalla suomalaisista nuorista on ulkomaalaistaustaisia ystäviä. Nuoret myös hyväksyvät tulokkaat muita paremmin.

Tänne muuttaminen tuo myös ongelmia, vaikka samalla tasapainottaa suuria kasvueroja. Kaikki eivät työllisty, kielen oppiminen on hankalaa, koulunkäynti voi tuottaa vaikeuksia. Suuri riski on siinäkin, että muuttajat asettautuvat samoille kulmille asumaan ja eristäytyvät. Se ei ole viisasta.

Maaseutu on parhaimmillaan hyvä kotouttaja, sillä täällä on enemmän matalan kynnyksen työpaikkoja ja yhteisöjä.

Onko meillä halua ottaa muuttajia vastaan? Siinä seuraavan sadan vuoden suuri kysymys.