Joululahjatoiveeni komissiolle: lisää vastuunkantoa
Parlamentin ja jäsenmaiden täytyy muistuttaa komissiota siitä, että sen velvollisuus ei ole vain luoda uutta lainsäädäntöä, mutta myös kannettava vastuu niiden seurauksista, kirjoittaa Petri Sarvamaa kolumnissaan.
EU-komission rakennus Ranskan Strasbourgissa. Kuva: Joonas Immonen20.12.202406:00
Epäjohdonmukaisuus, läpinäkyvyyden puute, heikko seuranta ja tehokkuuden olematon arviointi. Nämä ovat keskeisiä ongelmia, jotka toistuvat lähes kaikissa EU:n tilintarkastajien laatimissa selvityksissä EU:n rahankäyttöön liittyen.
Tilitarkastustuomioistuimen rooli EU:n tarkastus- ja vastuujärjestelmässä on korvaamaton.
Silti sen tekemät vakavat löydökset ja suositukset EU:n varainkäytöstä jäävät turhan pienelle huomiolle, ja muutoksen sijaan komissio ja jäsenmaat jatkavat usein kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun tilintarkastajien raportit toistuvasti korostavat veronmaksajien rahojen päätyneen vääriin kohteisiin ja joutuneen valvonnan ulkopuolelle, on komissiolta pakko kysyä: mihin raja vedetään?
Kuinka monta miljardia veronmaksajien rahaa täytyy vuosittain päätyä vääriin paikkoihin, ennen kuin vastuu kannetaan? Onko kipuraja 10, 20 vai 30 miljardia?
Nykyinen meno viittaa siihen, että komissio on valmis ummistamaan silmänsä virheille, kunhan kone jatkaa pyörimistään. Veronmaksajat ovat tästä tuskin mielissään elinkustannusten noustessa ympäri Eurooppaa.
Nykyinen meno viittaa siihen, että komissio on valmis ummistamaan silmänsä virheille.
Vuosittainen vastuunvapausprosessi tarjoaa jäsenmaille ja parlamentille harvinaisen tilaisuuden asettaa komissio vastuuseen.
Tätä mekanismia on kuitenkin käytetty historiassa vain kerran: vuonna 1999 Santerin komissio joutui eroamaan, kun poliittinen paine kasvoi liian suureksi.
Välillä tiukka linja on välttämätön. Parlamentin ja jäsenmaiden täytyy muistuttaa komissiota siitä, että sen velvollisuus ei ole vain luoda uutta lainsäädäntöä, mutta myös kannettava vastuu niiden seurauksista.
Parhaimmassa tapauksessahan vastuunvapauden eväämisen uhka ohjaa ja motivoi komissiota toimimaan entistä paremmin ja läpinäkyvämmin.
Tämä prosessi on EU:n itsesäätelyn ydin – demokraattinen checks and balances -mekanismi, joka on suunniteltu pitämään päättäjät vastuussa. Kun vastuu hämärtyy, myös luottamus katoaa.
Edessämme siintävät haasteet ovat valtavia: uuden monivuotisen rahoituskehyksen ympärillä pyörivät kysymykset, unionin mahdollinen laajentuminen ja elpymispaketin kaltaiset massiiviset rahoituspaketit.
Varainkäytön valvonta ja rahoituksen läpinäkyvyys nousee jälleen kriittiseen asemaan ja pelissä on koko EU:n legitimiteetti.
Virheistä on opittava, jos haluamme rakentaa luotettavan tulevaisuuden. Ilman vastuunoton kulttuuria olemme vaarassa toistaa samat virheet uudelleen ja uudelleen.
Nyt on viimein aika herätä. Vastuunkanto ei ole vain byrokraattinen muodollisuus. Se on elinehto mille tahansa demokraattiselle toiminalle, ja niin myös koko eurooppalaisen projektin uskottavuudelle.
Kolumnin kirjoittaja on Suomen jäsen Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
