Kivun kanssa voi tulla toimeen

Mielipide

27.9.201702:00

Kolumni

Stiina Hovi

Kipu vaikuttaa koko ihmiseen. Se on näkymätön hallitsija, joka muuttaa persoonaa, eristää ja heikentää elämänlaatua. Mutta vain, jos sen antaa tehdä niin. Vastaan kannattaa sanoa.

Moni kokee pidemmän kipujakson joskus elämässään. Osalla kivut jatkuvat, vaikka kudosvauriot paranisivat. Kipu jäytää tiensä aivoihin, joissa se muuttaa aivojen rakennetta. Kipu jää päälle.

Yli kuusi kuukautta jatkunut kipu katsotaan kroonistuneeksi. Pitkäaikainen kipu voi johtua kudos- tai hermovauriosta. Joskus kivun syy ei ole todennettavissa. Se vain on.

Kroonisen kivun kanssa elää arviolta joka kymmenes suomalainen.

Ihminen on itse kipunsa paras asiantuntija. Siksi kipupotilaan kokemusta ei pidä mitätöidä.

Kipupotilasta on tärkeää hoitaa kokonaisuutena. Jos selkäkroonikko saa vain kipulääkkeitä eikä häneltä kysytä elämäntilanteen kuormituksista, voi hyvin olla, että kipu ei häviä. Burana ei auta stressiin.

Potilas saattaa uupua avun hakemiseen, jos hän ei sitä sujuvasti saa. Monialainen hoitosuunnitelma on tärkeää saada mahdollisimman ajoissa ja päästä kuntoutuksen alkuun.

Kivun ehdoilla eläminen kutistaa elinpiiriä pikkuhiljaa, jos sille ei pistä kampoihin. Kotoa saattaa olla vaikea poistua, ystävät harventavat vierailuja. Kipu eristää yhteiskunnasta.

Kipupotilas ei tahallaan ole hankala. Pitkään jatkunut kipu voi muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Hän saattaa masentua, olla ärtynyt ja väsyä nopeasti. Jo kipujen aiheuttama univaje vaikuttaa valtavasti.

Kivuista kärsivän kannattaa avoimesti selittää tilanteensa lähimmäisille. Avoimuus tekee kivun näkyväksi: sitä ei tarvitse piilotella tai hävetä. Kipu ei silti saisi hallita tapaamisia, vaan kannattaa tehdä ja puhua myös asioita, jotka vievät ajatukset muualle.

Lääkärin vastaanotolla alituiseen vieraileva, kipujaan valittava henkilö voi olla myös yksinäinen. Toisen ihmisen kohtaaminen ja empatia vähentävät kivun kokemusta. Siksi on tärkeää, että ihmisellä on ympärillään muita.

Kipulääkkeet voivat olla tärkeä osa hoitoa, mutta ei koskaan ainoa keino.

Potilaan oma toiminta on olennaista. Lääkkeettömiä hoitoja kannattaa suosia ja testata, mikä helpottaa oloa parhaiten.

Liikunnalla on tutkitusti kuntouttava vaikutus. Monelle sopii vesijuoksu, ja uimahallilla tutustuu uusiin ihmisiin mikä ehkäisee eristäytymistä. Kevyt jumppa, rauhallinen kävely, venyttely...

Hieronta vapauttaa endorfiineja ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Ylipäätään erilaiset fysikaaliset hoidot ovat suositeltavia.

Hierojana olen kohdannut paljon kipuasiakkaita. Kosketus, kuuntelu ja kannustus helpottavat kivun kanssa olemista. Pelkillä lääkkeillä ei paikata kosketuksen puutetta.

Kylmä- ja lämpöhoidot ovat myös kokeilun arvoisia.

Sähköimpulssihoidolla (TENS) blokataan kipuaistimuksen kulku aivoihin. Laitteita myydään kotikäyttöönkin.

Fyysisen avun lisäksi henkisen puolen käsittely on muistettava. Terapia, rentoutusharjoitukset ja pelkojen purku ovat monelle merkittävä osa kivunhallintaa.

Kroonista kipua ei saada aina poistettua. Kuntoutuksen tulisikin tähdätä elämänlaadun ja toimintakyvyn kohentamiseen. Keinoja on!

Kipu voi olla myös suojakuori, jonka alle voi vetäytyä. Kipu on niin pitkäaikainen seuralainen, että on ehkä unohtunut, millainen ihminen oli ennen sitä. Kannattaa silti yrittää.