Hyvä renki, huono isäntä

Tietotekniikka on viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana vienyt maailmaa eteenpäin, varmaan samalla vauhdilla kuin pyörän keksiminen aikoinaan. Nopeamminkin, koska pyörän keksimisen aikaan ei tietotekniikka ollut levittämässä uuden keksinnön ilosanomaa.

Pyörän ja tietotekniikan merkitystä maailmanhistorian kululle ei voi verrata. Tavallisen ihmisen elämässä kummankin vaikutukset ovat olleet mullistavia. Tietotekniikka tosin edellyttää, että sähköä on saatavilla, muuten se ei pelitä.

Hyvä keksintö kuitenkin on kyseessä. Moni työ on helpottunut ja keventynyt, jopa loppunut kokonaan. Pimeissä tehtaissa robotit syytävät tavaraa maailmalle vuorokaudet ympäriinsä. Eri asia on, että ostajat voivat käydä vähiin, koska rahaa tuova työ on heiltä loppunut.

Ihan kaikkia tuotannon ongelmia tietotekniikalla ei vielä osata ratkaista. Vaikka tietokoneella pystytään ohjaamaan ruuan eri komponenttien valmistus syötävään muotoon, ihmisen suun veroinen maistaja se ei ole. Koneet pystyvät myös valmistamaan vaatteita, mutta kauden trendivärit ratkaisee ihminen.

Toinen puoli tietotekniikassa on sen viihdekäyttö. Sen kanssa ihmiskunta joutuu vielä pahaan kiipeliin, ellei joku toisenlainen katastrofi tule väliin.

Viime viikolla Suomessa julkaistiin Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jonka mukaan jopa puolet 12-vuotiaista koululaisista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin (MT 11.11.). Nuoret ovat kadottaneet koulun ja koulunkäynnin merkityksen.

Tässä on tietotekniikalla iso rooli. Osa hyödyntää tietokonetta opiskeluun, mutta monen koululaisen päivä koulun ulkopuolella kuluu sosiaalisessa mediassa ja pelimaailmojen virtuaalitodellisuudessa.

En ihmettele: Eivät opetettavien asioiden merkitykset minullekaan koulussa täysin avautuneet. Kyyniset opettajat tosin uskalsivat silloin tarjota kahta viisautta: Ei koulua, vaan elämää varten; ja: Ette te minua varten opiskele, vaan itseänne.

Koulunkäyntiasennetutkimukseen osallistunut professori Katariina Salmela-Aro ei tutkimuksen hätkähdyttävistä tuloksista huolimatta pidä peliä menetettynä. Hänen mukaansa kyyniset voisivat innostua, jos koulujen toimintatavat ottaisivat paremmin huomioon nuorten tarpeita, tavoitteita ja tapoja toimia tämän päivän maailmassa.

Siinä optimismissa koulu joutuu vastaamaan vaikeampaan haasteeseen, kuin tutkijat varmaan osaavat ajatellakaan.

Stanfordin yliopistossa on tutkittu tietokonepelaajien aivoja pelin aikana ja todettu, että tietyt aivoalueet loistavat ”joulukuusen lailla”. Kun peli keskeytyi, seurasi turhautuminen, mikä näkyi aivokuvassa.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan tietokonepelaajat jakautuvat kolmeen ryhmään: Osa pelaa, koska se on sosiaalista ja hauskaa, osa nostaakseen statustaan ja osa paetakseen todellisuutta.

Jos tämä viimeksi mainittu ryhmä on suuri koko ikäluokkaan verrattuna, koululla ja koko yhteiskunnalla on ratkottavanaan peliriippuvaisten ongelma sen sijaan, että kyse olisi koulun merkityksen hämärtymisestä.

Suosittelen pikaista rahoitusta tutkimukselle, mikä selvittää, kummasta on kyse. Muuten olemme aiemmin arvaamattoman yhteiskunnallisen ongelmavyyhdin keskellä.