Sallittu ja kielletty kärsimys

On hyvä, että tuotantoeläinten hyvinvointia seurataan - eläinten kannalta erityisesti, mutta myös tuottajan. Kasvissyönti lisääntyisi, jos tuotanto olisi valvomatonta ja osoittautuisi, että eläimille aiheutuu suuria kärsimyksiä.

Seurannasta huolimatta saamme toisinaan kuulla uutisia käsistä karanneesta eläinten huolehtimisesta. Tällöin kannattaa ennen kaikkea miettiä, miten tilanne ei toistuisi.

Voisiko kuluttaja tehdä valintoja muunkin kuin hintalapun perusteella? Pitäisikö kauppaketjujen tehdä hankintasopimuksia, joissa eurojen jalkoihin ei jää kaikki muu? Voisiko lihanjalostusteollisuus maksaa tuottajalle sellaisen hinnan, että se takaisi leivän yrittäjälle ja kelpo rehun eläimille? Vai onko se kiinni jäänyt eläinrääkkääjä oikeasti paha, ahne ja välinpitämätön ihminen?

Tuotantoeläimiä hankalammassa asemassa ovat lemmikit: koirat, liskot, chincillat ja muut. Niiden huonoa kohtelua ei voida valvoa neljän seinän sisäpuolelta kuin satunnaisesti. Onneksi ja toivottavasti niitä rakastetaan useimmiten niin paljon, että omistaja ymmärtää lemmikkinsä tarpeet.

Mutta kuka rakastaa tarpeeksi koe-eläimiä? EU:ssa käytetään vuosittain 12 miljoonaa koe-eläintä. 10 000 niistä on lähisukulaisiamme, apinoita - Suomessa niitä ei käytetä, mutta juuri meitäkin, suomalaisia EU-kansalaisia varten niitä testejä tehdään.

Eläinkokeettomia, kudosviljelmiin perustuvia testejä kehitellään kyllä maailmalla, mutta pääpaino on edelleen eläinkokeissa. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa olevan kudospankin rinnalle tarvittaisiin monia muita ihmisosien viljelmiä niin täällä Suomessa kuin muuallakin.

Viljelmillä on eräs tärkeä etu: niillä saadaan luotettavampia tuloksia kuin eläimillä testaten. Lisäksi niillä voidaan selvittää esimerkiksi lääkkeen vaikutusta kokonaiselle elimistölle, kun yhdistetään eri kudostyyppien (iho, maksa, silmä jne.) viljelmät.

EU on tähän mennessä ohjeistanut eläinkokeettomiksi vain muutaman ihoon ja silmiin paikallisesti vaikuttavan testin. Tällä muutosvauhdilla myrkkyihin, allergioihin ja syöpään ehtii kuolla kivuliaasti vielä monin verroin enemmän eläimiä kuin meitä suomalaisia kuunaan on ollut tai tulee olemaan.

Muitakin keinoja vähentää koe-eläinten kärsimyksiä on. Tunnettujen kokeiden ja tutkittavien aineiden molekyylirakenteiden perusteella tehdyillä tietokonemalleilla voidaan karsia testauksen tarvetta. Myös epidemioista saatujen suurten tietomäärien seulominen auttaa tutkijoita selvittämään esimerkiksi lääkeaineiden vaikutuksia vähemmin kokein.

Kun kuuntelee hurskasta vaatimusta tuotantoeläinten hyvistä oloista ja näkee, kuinka huolettomasti saman puhujan käsi kaapaisee hyllyltä eläimillä testatun ryppyvoiteen, nousee mieleen väistämättä sana ”kaksinaismoralismi”.

Jos haluat heristellä sormeasi näille näennäismoralisteille - tai ihan vain hyvyyttäsi, voit tilata kudosluovutuskortin Juliana von Wendtin säätiöltä (www.jvws.org) ja laittaa sen elinluovutuskortin kanssa samaan lompakkosi lokeroon. Heti luottokortin viereen.