Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Virkamies heiluttaa häntää

    Pallo on Malin rakkain lelu. Koira saa sen palkinnoksi onnistumisesta.
    Pallo on Malin rakkain lelu. Koira saa sen palkinnoksi onnistumisesta. 
    Mali on aina valmiina erottamaan huumeiden hajuja.
    Mali on aina valmiina erottamaan huumeiden hajuja. 
    Mali haistaa huumeet korkealtakin. Tarpeen tullen ohjaaja nostaa koiraa, jotta se pääsee merkkaamaan kätkön tarkasti.
    Mali haistaa huumeet korkealtakin. Tarpeen tullen ohjaaja nostaa koiraa, jotta se pääsee merkkaamaan kätkön tarkasti. 
    ” Luonne pitää olla riittävän kova ja itsenäinen, vähän kuin metsäsialla, että minä ensin.”
    ” Luonne pitää olla riittävän kova ja itsenäinen, vähän kuin metsäsialla, että minä ensin.” 

    Harvoin näkee niin antaumuksellista työntekoa kuin Tuukkalan käytöstä poistetussa sairaalassa. Ilma suorastaan väreilee intoa, kun huumekoira Mali harjoittelee huumeiden etsintää häntä heiluen.

    Koiranvirka

    Makkarasta kovempaan kamaan

    T

    ämä on Malille päivän kohokohta. Pääsee ainoana koirana mukaani ja saa tehdä töitä minun kanssani. Se pitää tätä mukavana leikkinä, sanoo huumekoira Malin ohjaaja Pasi Lahikainen, joka työskentelee rikosseuraamusesimiehenä Mikkelin vankilassa.

    Vankeinhoitolaitoksen omistama Mali tuli hänelle normaalissa luovutusiässä, seitsenviikkoisena pentuna. Sitä ennen Poliisikoiralaitos oli jo testannut sen sopivuutta huumekoiraksi.

    Sopivan pennun löytäminen ei ole aivan yksinkertaista, jo senkin takia, että moni kasvattaja ei anna pentujaan huumekoiraksi. Silloin näyttelyt sekä erilaisissa kokeissa esiintyminen jäävät vähemmälle, eikä kasvattaja saa mainetta ja kunniaa.

    ”Tiettyjä merkkejä näkee jo niinkin nuoresta pennusta. Huumekoiran ehkä tärkein ominaisuus on luonne. Se pitää olla riittävän kova ja itsenäinen, vähän kuin metsäsialla, että minä ensin”, Lahikainen kertoo.

    Leikki parasta huumetta

    Ensimmäiset viisi–kuusi viikkoa ohjaaja käytti hyvin tarkoin siihen, että pentu leimautui häneen.

    ”Nukuin sen vieressä lattialla. Muutaman kerran heräsin yöllä siihen, että pentu pissaa päälleni.”

    Koulutus alkoi ihan samoin kuin millä tahansa koiranpennulla, jota opetetaan leikin kautta etsimään. Makkarakätköt, ensin maton päällä ja pian alla, olivat ensiaskeleet kohti suurempia tehtäviä. Ensimmäiset huumesiirrännäiset eli kangaspalat, joihin on imeytetty huumeen hajua, Mali etsi kolmekuukautisena.

    Lahikainen pitää tarkkaa treenipäiväkirjaa. Viime vuonna huumeharjoituskertoja kertyi pelkästään vapaapäivinä yli sata.

    Mali oppi huumeiden hajun jo muutaman harjoituskerran aikana. Nykyään sille riittäisi treeni periaatteessa puolentoista viikon välein. Lisäksi viisivuotias labradorinnoutajauros on aina Lahikaisen mukana töissä vankilassa ja valmiina työtehtäviin.

    Lokakuussa parivaljakko voitti vankilakoirien Pohjoismaiden mestaruuden huumeiden etsinnässä Norjassa. Ohjaaja huomauttaa, että mestaruus toki oli hieno asia, mutta siihen ei auta tuudittautua. Huonoja päiviä voi sattua koiralle aivan samoin kuin ihmisellekin.

    Haistaa musteen Päijänteestä

    Mali ei välitä huumeista niiden itsensä takia. Sen motivaatio perustuu siihen, että kun kätkö löytyy, ohjaaja palkitsee koiran iloisella leikkihetkellä.

    ”Ja hyvä niin, sillä huumeet ovat koiralle hengenvaarallisia. Jos se saa niitä elimistöönsä, eläinlääkäristäkään ei ole enää apua”, Lahikainen huomauttaa.

    Huumeet ovat suurin Maliin kohdistuva uhka. Väkivaltaa sen ei yleensä tarvitse pelätä.

    ”Tarkastustilanne pyritään tekemään sellaiseksi, ettei vanki ole paikalla tai ainakaan pääse koiraan käsiksi. Riittää, että sieltä tulee yksi isku tai potku, ja koiran työura loppuu siihen.”

    Malilla on työpaikallaan varsin vahva ennaltaehkäisevä vaikutus. Vangit tietävät, että koira kyllä löytää huumeet, eivätkä kokeile onneaan kovin usein.

    ”Mali makaa vastaanottotilan lattialla ja ilmoittaa kyllä heti, jos haistaa huumeita. Niin ne saadaan uusilta vangeilta pois jo heti kättelyssä.”

    Vankeinhoitolaitoksen palkoilla Malin kaikki kulut ja ohjaajan palkkion maksaa Vankeinhoitolaitos. Sillä on ollut omia huumekoiria vasta kymmenkunta vuotta. Tähän asti ne ovat olleet aina noutajia.

    Huumekoiraa yritetään hämätä laittamalla huumeet esimerkiksi kahvin, pippurin tai dieselöljyn sekaan. Turhaan.

    ”Koiran hajuaisti on niin tarkka, että jos Päijänteeseen kaataa perjantaina puoli desiä mustetta, niin koira haistaa maanantaina, mistä kohtaa se on kaadettu.”

    Mali merkitsee huumelöydön raapimalla kätköä, heiluttamalla hyvin tiiviisti häntää ja ellei ohjaaja muuten ymmärrä, terävästi haukkumalla. Maahan kaivetun kätkön se merkkaa makaamalla päällä.

    Vapaa-ajallaan Mali on aivan kuin muutkin koirat. Se leikkii Lahikaisen lasten, vaimon ja perheen muiden koirien kanssa. Tarkka hajuaisti tosin aiheuttaa helposti kiusallisia tilanteita. Siksi Malin lenkit suuntautuvat mieluummin metsään tai muihin paikkoihin, joissa ei ihmisiä juuri liiku.

    ”Se on aina valmiina erottamaan huumeiden hajuja. Se oli vielä aika nuori, kun lähdin kerran sen kanssa puistoon jäätelölle. Keskellä puistoa se sitten veti remmi suorana yhden pitkätukan perään ja merkkasi huumeen hajua”, Lahikainen muistelee nauraen.

    Muutaman vuoden työura

    ”Nyt kokeneet ohjaajat saavat jo enemmän valinnanvaraa. Esimerkiksi parsonrussellinterrieri olisi vankilaoloissa kätevä, kun seitsenkiloista koiraa olisi helppo nostella hyllyille etsimään kätköjä.”

    Vankeinhoitolaitos tekee huumekoira-asioissa jonkin verran yhteistyötä poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Virka-apua saa tarvittaessa.

    ”Harjoituksissa ja koulutuksissa auttavat tietysti paljon hyvät henkilösuhteet. Samanhenkisten ihmisten kanssa on mukava lähteä treenaamaan, ja ongelmatilanteissa saa aina apua. Mikkelissä harjoittelen paljon konstaapeli Markus Rauhalan kanssa. Kaupungille pitää olla kiitollinen, kun antavat meidän harjoitella sairaalassa. Samalla tietysti pidämme silmällä, ettei täällä oleskele tänne kuulumattomia ihmisiä.”

    Innokkaasta ja leikkisästä Malista ei arvaisi päällepäin, että se on vakavasti sairas. Päivittäinen lääkitys pitää kurissa Addisonin taudin eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan. Sairauden laukaisi Malin loukkaantuminen, kun se kaatui pöydältä hypätessään selälleen liukkaalla vankilan lattialla.

    ”Siksi on hankala arvioida, miten kauan Malilla on vielä työuraa jäljellä. Yleensä huumekoira työskentelee suunnilleen kaksivuotiaasta seitsenvuotiaaksi.”

    Kun ura on ohi, ohjaaja saa lunastaa koiran itselleen.

    ”Korvaus on lähinnä nimellinen. Luulen, että se on euron luokkaa”, Lahikainen hymyilee pörröttäessään Malin turkkia.