Venäjän ulkoministeri Lavrov syyttää suomalaisia kaksinaamaisiksi – olemmeko vain teeskenneet ystävyyttä?
Entistä Neuvostoliittoa ja nykyistä Venäjää yhdistää tarve laajentaa valtakuntaa. Hyvä kysymys on, pitäisikö pienten maiden tyytyä alueluovutuksiin vailla katkeruutta ja voiko ystävyyteen pakottaa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on nostanut syyttävän sormen kohti Suomea. Kuva: Alexander Zemlianichenko / Lehtikuva22.2.202306:00
Ystäväni kävi vuosia sitten isä–poika-matkalla Sortavalassa, josta suku oli aikoinaan lähtenyt evakkoon. Vanha rakennuskanta oli hoitamattomana luhistunut ja tiet muuttuneet reikäjuustoksi. Turistibussissa eräs matkalainen kysyi paikalliselta oppaalta, miksi tiet ovat niin huonossa kunnossa. Tämä mietti hetken ja sanoi:
”A miksi rakensitte huonot tiet.”
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov summasi tammikuun puolivälissä Venäjän suhteiden tilaa eri maiden kanssa. Siinä hän sanoi Suomen olleen aiemmin malliesimerkki ystävällisistä suhteista maiden välillä ja kertoi hämmästelleensä vauhtia, jolla Suomi oli muuttanut retoriikkaansa.
Tämä Venäjän äreä karhu pohdiskeli, että taustalla on joko suomalaisten nopea kannanmuutos tai sitten kanta oli aina ollut Venäjän-vastainen, mutta se oli naamioitu joksikin muuksi.
Suomalaisten ”kaksinaamaisuus” oli tiedotustilaisuudessa tietenkin vain hailakassa sivuroolissa ja tuli esille kysyttäessä. Silti se oli puheen mielenkiintoisin osa. Se oli nimittäin likimain ainut asia, jossa Lavrov osui oikeaan. Me suomalaiset olimme kaksinaamaisia jo paljon ennen, kun Putin riisui naamionsa.
Suurin osa suomalaisia ei muuttunut Neuvostoliiton ystäväksi silloinkaan, kun korkealla tasolla halailtiin, saunottiin, kilisteltiin vodkalaseja ja vaihdettiin poskisuudelmia. Ei silloinkaan, kun korpeen rakennettiin kaivoslähiötä ja ystävyyden patsaita puistoihin. Ei edes silloin, kun Neuvostoliitto luovutti Porkkalan vuokra-alueen meille ennen aikojaan takaisin pahasti raiskattuna.
Uhri ei muutu pelolla ystäväksi, vaikka voissa paistaisi. Korkeintaan uhri vaikenee ja jopa teeskentelee, että olihan minussakin syytä. Mihin Venäjä on muka tarvinnut väkivalloin viemiään Petsamoa, Sallan alueita tai Karjalankannasta? Nyt ne kasvavat horsmaa ja pajua.
Nyt Venäjä on vuoden kestäneellä sotaretkellään himoitsemassa lisämaata Ukrainasta. Ne maat, jotka jäävät Ukrainalta valtaamatta takaisin tai jotka Venäjä onnistuu ehkä vielä lisäksi valloittamaan, jäävät ikuisiksi ajoiksi vielä huonompaan kuntoon kuin Karjala aikoinaan. Kiviraunioissa eivät asu kuin villikissat ja ketut.
Kaikenlainen ryöstely ja murhaaminen jättävät ikuisen kaunan ukrainalaisiin – etenkin jos hyökkääjän ei tarvitse pestä jälkipyykkiä ja uhrista tulee osasyyllinen.
Ehkäpä ukrainalaisten jälkipolvet tekevät isä–poika-matkoja Itä-Ukrainan rauniokasoille ja kyselevät oppailta, miksi talot ovat niin huonossa kunnossa. Vastaus on ainakin taattu:
”A miksi rakensitte niin huonot talot.”
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
