Mielipiteet

Digitalisaatiosta apua valuma-alueiden määritykseen

Maaperästä huuhtoutuu luontaisesti vesistöihin ravinteita ja kasvillisuuden hajoamisessa syntyvää eloperäistä ainetta niin sanotusti luonnonhuuhtoutumana. Tämä on oleellinen osa vesistöjen energia- ja ravinnetaloutta ja siten välttämätöntä vesieliöstölle. Valitettavasti tämä luonnonhuuhtouma tahtoo herkästi unohtua muun muassa Itämeren kuormitusta ja sen syitä arvioitaessa.

Huittisissa suurtulvat veivät heinälatoja ja lantaa pelloilta jokiin jo 1700-luvulla. Vuoden 1899 suurtulva oli tuoda tukit Lauhasen talon ikkunoista sisään Huittisten Lauhassa. Ihmisen toimien vuoksi huuhtoutuminen on lisääntynyt merkittävästi metsäojitusten myötä ja pelloilta erityisesti kasvukauden ulkopuolella sekä pintavaluntana että salaojien kautta.

Ilmastonmuutoskaan ei ennusteiden mukaan helpota asiaa, vaan sen ennustetaan koettelevan muun muassa suomalaista ruuantuotantoa entistä enemmän äärevöityvine sääoloineen ja lisääntyneine talvisateineen. Ravinnehuuhtoumia voidaan vähentää erilaisilla toimenpiteillä, mutta ne pitää pystyä kohdentamaan ja mitoittamaan oikein.

Valuma-alueella ­tarkoitetaan aluetta, jolle satanut vesi kerääntyy ja kulkeutuu maanpinnan muotojen ja ojien ohjaamana tiettyyn paikkaan. Perinteisesti valuma-aluesuunnittelua ja kertyvien vesimäärien arviointia on tehty maastokäynnein ja kartta­harjoituksina.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikkö toteutti Manner-Suomen maaseutuohjelman Valumavesihanketta yhdessä alan toimijoiden kanssa pääosin Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen, Salaojituksen Tukisäätiön ja yksityisten tahojen rahoituksella.

Hankkeen tarkoituksena oli jalkauttaa uusia digitaalisia työkaluja viljelijöiden avuksi. Hankkeessa havaittiin, että Suomen Metsäkeskus ja Ympäristökeskus ovat kehittäneet toimivia ja helppokäyttöisiä karttapohjaisia paikkatieto­palveluja helpottamaan valuma-alueiden sekä niiden pinta-alojen ja vesimäärien arviointia.

Metsäkeskuksen sovellus on nimeltään Valuma-alueen määritys -työkalu ja Suomen Ympäristökeskuksen VALUE – valuma-alueen rajaustyökalu. Nämä kaksi eroavat toisistaan siten, että Metsäkeskuksen työkalussa purkupiste voidaan valita vapaasti, minkä jälkeen ohjelma näyttää ja rajaa sen alueen, jolta vedet valuvat kyseisen pisteen kautta. Ympäristökeskuksen työkalu taas on parhaimmillaan määritettäessä valuma-aluetta tiettyyn uoman kohtaan tai suurempaan vesistöön.

Paikkatietopalvelujen avulla laskeutusaltaiden, kosteikkojen ja pintavalutuskenttien kokojen määrittäminen on entistä helpompaa. Vaikka palveluita onkin suunnattu ensisijaisesti vesiensuojeluhankkeiden parissa toimiville, niiden avulla myös yksittäisen maanomistajan on helpompi nähdä valuma-alue kokonaisuutena sen yhden peltosaran tai metsäkuvion sijaan. Tällöin vesistönsuojelutoimenpiteitä on helpompi kohdentaa kustannustehokkaasti ja vesiensuojelullisesti oikealla tavalla.

Energiaturvetuotannon vähenemisen myötä entisten turvetuotantoalueiden jälkikäyttö korostuu jatkossa. EU:n oikeidenmukaisen siirtymän rahoitus saattaa aikanaan tarjota mahdollisuuksia vaikka kosteikkojen perustamiseen turvekentille.

Kun kyse on vesien käsittelystä, pitää olla tarkkana, ettei esimerkiksi kosteikko tee haittaa yläpuolisten alueiden kuivatukselle tai kosteikosta valu kovilla sateilla liikoja vesiä haittaamaan alapuolisia maa- ja metsätiloja.

Aika kuitenkin näyttää, millaista rahoitusta Suomessa aikanaan on saatavissa. Lisäksi kansalliset rahoitukset voivat tukea turvemaiden peltojen tai metsäojitusalueiden vesiensäätöoperaatioita maaseudun hiilipäästöjen vähentämiseksi.

Avoin tieto ja julkiset digi-palvelut helpottavat viljelijöiden, metsänomistajien, neuvojien ja tutkijoiden työtä. Kun julkinen palvelu on tuotettu verovaroilla, ei palvelun käyttäjästä tule ohjelmistoyrityksestä riippuvaista eikä tuotekehityskulujen maksajaa. Lisäksi julkisen palvelun mahdolliset ohjelmistolisenssit ovat yleensä kohtuuhintaisia.

Uudet digitaaliset vesiensuojelun suunnittelutyökalut on kuitenkin nähtävä päätöksenteon apuvälineinä. ­Metsä- ja pelto-ojituksiin on aina hyvä tarkistaa lupamenettelyt ennalta sekä hankkia asiaankuuluvat luvat hyvissä ajoin, jotteivät työt viivästy.

Toisin oli ennen. Huittisten ja Ylistaron suurtulvat eivät kysyneet keneltäkään ennalta lupia.

Otto Läspä

MMM

Risto Lauhanen

MMT

Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikkö

Entisten turvetuotantoalueiden jälkikäyttö korostuu jatkossa.

MT:n jättinumero ilmestyy 30.10.
Lue lisää

Ajasta ja paikasta riippumaton työ on nyt totta

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola: "Osa omista päättäjistämme toimii vastoin Suomen ja kestävän kehityksen etuja"

Puurakentaminen vihdoin vauhdissa

Suojelualueet auttavat vesilintuja siirtymään pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen jaloista