Mielipiteet

Timo Rajalan viisi sähköistä vuosikymmentä

Olen nyt ollut viisikymmentä vuotta energiateollisuuden tehtävissä. Kymmenen vuotta sitten jäin pois päätoimestani eli Pohjolan Voimasta ja siirryin hallitustehtäviin. Operatiivisessa vastuussa en sen jälkeen ole ollut paitsi omassa pienessä asiantuntijayhtiössäni.

Viidenkymmenen vuoden aikana olen nähnyt erilaisia kriisejä ja jatkuvia muutoksia, jotka eivät ole olleet johdonmukaisia. 1970-luvulla energian ja erityisesti sähkön kulutus kasvoi voimakkaasti, kun energiaa paljon käyttävä teollisuus laajeni ja uudistui. Rakennettiin neljä ydinvoimalaitosta ja useita fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia.

Kaksi öljykriisiä johti siihen, että jouduttiin vaihtamaan öljy kivihiileen. Samaan aikaan valtion energiamonopolien rinnalle alkoi rakentua vahvemmat yksityisen sektorin energiayhtiöt.

Silloin ei puhuttu ilmastosta, vaan energian kilpailukyvystä ja kuka saa omistaa sähköverkkoja, tuoda sähköä ja rakentaa voimalaitoksia. Oli tärkeää, että omavaraisuus oli riittävä ja saatiin luotua alan kesken jonkinlaiset pelisäännöt varatehoista.

1980-luvulla herättiin sitten ympäristönsuojelun suhteen ja tapahtui kaksi ydinvoimaan liittyvää onnettomuutta. Ne muuttivat pitkäksi aikaa tilanteen sellaiseksi, että oli taas rakennettava fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia uusia voimalaitoksia. Neuvostoliiton romahdus ja Suomen talousongelmat 1990-luvun alussa johtivat omiin ongelmiinsa.

2000-luvun alussa aloitettiin sitten uusi vaihe, kun ydinvoimaa sai taas rakentaa ja risupaketin myötä syntyi myös tuulivoimaa ja useita biopolttolaitoksia. Turve sai lisää sijaa. Kaikissa näissä vaiheissa yhtiömme PVO toimi voimakkaasti eturivissä.

Huoltovarmuus oli aina oleellinen osa energiateollisuuden kokonaisuutta. Itse olin mukana toimialan pääelimissä vuodesta 1987 alkaen vuoteen 2011.

Ennen sähkömarkkinoiden avautumista omavaraisuus oli tärkeää, ja Suomessa oli ylikapasiteettia 15–20 prosenttia. Olisimme selvinneet isostakin laitoshäiriöstä ja sähköntuonnin menetyksestä.

Sähkön laatu oli myös tärkeää eli taajuutta pidettiin yllä tarkasti. Neuvostoliitossa oli hieman toisin ja sen huomasin Saariselällä.: Sähkö sinne tuli idästä: sähköinen herätyskello jätätti ja se piti ottaa huomioon.

Sähkömarkkinat avautuivat 1990-luvun alkupuolella ja toimiala ei enää saanut sopia yhteisistä varatehoista, vaan markkinoiden piti hoitaa asia. Siitä alkoi omavaraisuuden aleneminen ja sähköntuonnin riippuvuuden kasvu.

Vanha kapasiteetti suli kannattavuussyistä johtuen ja uuden rakentaminen ei aina kannattanut. Ilmastomuutos on sittemmin kiihdyttänyt muutosta, kun vanhoja voimalaitoksia on purettu.

Tänä talvena lyhyen pakkasjakson aikaan tuotiin sähköä noin kolmannes muista maista. Olemme siis aivan uudessa tilanteessa. Kaikki toimii moitteettomasti, jos tuontimahdollisuudet ovat käytettävissä.

Häiriötilanteissa ongelmia syntyy helposti. Markkinat ovat kyllä hyvä vaihtoehto, mutta aina pitää muistaa, että sähkönmyyjillä ei ole velvoitteita myydä ja oman maan tarve tulee aina ensin."

Itse olen ollut tuulivoiman uranuurtaja 1990 luvun lopulta ja olen edelleen mukana kahdessa suurimmista tuulivoimaa rakentavissa yhtiössä Ilmatar Windpower Oy ja Ilmatar Energia Oy. Tällä hetkellä tuulivoima on merkittävin mahdollisuus lisätä sähköenergian tuotantoa ja sitä on syytä lisätä mahdollisuuksien mukaan varsinkin, kun sitä rakennetaan nyt ilman tukia.

Nyt tilanne on aiempaa herkempi, kun maailma digitalisoituu ja siirrytään muun muassa sähköautoihin. Junaliikenne jo kulkee sähköllä. Ilman sähköä olemme pulassa. Omasta mielestäni pitäisi varautua paikallisesti moneen ongelmaan kuten sairaaloissa on tehty sähkönsaannin suhteen.

Lisäksi sähköautojen rinnalla pitäisi olla nestemäisillä aineilla kulkevia autoja ja miksei myös junia. Ainakin ennen todettiin, että kaikkia munia ei pidä laittaa samaan koriin ja nestemäiset aineet on helpommin varastoitavissa.

Jakeluverkot on syytä kaapeloida pääosin, ja sitä onkin toteutettu. Nämä investoinnit ovat suuria ja vaativat tietenkin hinnannostoa, josta aina syntyy polemiikkia.

Suomessa on kuitenkin hyvä virkamiehistö ja Energiavirasto, joihin luottaisin enemmän kuin poliittisiin irtiottoihin. Jakeluverkkojen pitää valmistautua myös uusiin sähkönsäätö- ja ohjausjärjestelmiin saatavuusongelmissa.

Kyseessä on pitkä marssi, koska muutokset vaativat paljon pääomia ja jatkuvaa kehitystä sekä varautumista uusiinkin haasteisiin.

Itse olen ollut mukana 50 vuotta muutoksissa ja katsotaan, kauanko vielä olen.

Timo Rajala

Kirjoittaja työskenteli Pohjolan Voima Oy:n toimitusjohtajana 1992–2010. Hän toimii seitsemän yhtiön hallituksessa, hallintoneuvoston puheenjohtajana Elering AS (Viron kantaverkkoyhtiö, vastaa myös kaasunjakelusta), sähköverkkoyhtiö Elenia Verkko Oy (hallituksen puheenjohtaja) ja mm. tuulivoimayhtiöiden Ilmatar Windpower Oyn ja, Ilmatar Energy Oy:n hallituksissa. Toimitusjohtaja Rajalimes Oy

Huoltovarmuus oli aina oleellinen osa energiateollisuuden kokonaisuutta.

Lue lisää

Yksi asia peittää kaiken

EU-komission suunnittelemat hiilitullit närästävät Venäjällä ja voisivat nostaa sähkön ja lannoitteiden hintaa Suomessakin

Maatalous on Suomessa tulevaisuuden ala

"Ruuantuotanto on yhteiskunnan kriittinen ala" – hankkeen yhtenä tutkimuskohteena älymaatalous