Kierrättävämpi ja omavaraisempi ruokajärjestelmä

Biokaasutuotanto ja ravinteiden kierrätys voivat vähentää maatalouden riippuvuutta öljystä ja tuontiravinteista. Ikävä kyllä muutos vaatii aikaa. Tarvitaan merkittäviä investointeja prosessointiin ja massojen kuljetettavuuteen, eivätkä ne tapahdu yhdessä yössä, eivät varsinkaan muutenkin kannattavuuden kanssa taistelevilla tiloilla.

Ravinteiden ja hiilen kierron edistämisellä sekä neitseellisten ja fossiilisten panosten käytön vähentämisellä ja korvaamisella on tavoiteltu maatalouden ympäristövaikutusten vähentämistä, resurssitehokkuutta ja kestävää ruokajärjestelmää. Tämä ajuri pysyy, mutta rinnalle nousevat nyt kotimaisen ruuantuotannon huoltovarmuus ja oma­varaisuus.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan mullistaa myös ruuantuotantoa. Jo aiemmin lannoitteiden ja energian hinnat nousivat, ja nyt kaikki tuotantopanokset ovat ennätyskalliita. Myös saatavuus sakkaa. Tilanne heijastuu suomalaisille tiloille lukuisilla tavoilla.

Ruuantuotanto kuluttaa energiaa polttoaineina, sähkönä ja lämpönä. Öljyssä Suomi on tuonnin varassa, ja maataloudenkin polttoaineista merkittävä osuus on tullut Venäjältä. Suomi on koko Euroopan tapaan ollut vahvasti riippuvainen Venäjän tuonnista myös lannoitteiden raaka-aineissa. Vain fosforia kaivetaan ja jalostetaan Suomessa.

Raaka-ainemarkkinat ovat globaalit, mutta Venäjä-riippuvuuden purkaminen ja korvaaminen lyhyellä aikavälillä on hyvin kallista, varsinkin kun kaikki länsimaat pyrkivät samaan tavoitteeseen yhtä aikaa. Luonnonvarakeskus on arvioinut kotieläintuotannon lannan fosforin riittävän nykyisellä lantamäärällä sekä ruuan- että rehuntuotannon tarpeisiin. Typpeä ei lannassa riittävästi ole. Senkin käyttöä voitaisiin kierrättämällä tehostaa.

Vaikka lannan arvo epäilemättä nousee väkilannoitteiden hintojen noustessa ja saatavuuden heiketessä, yksin se ei satojamme turvaa. Meiltä puuttuu prosessointilaitteita ja -laitoksia, joissa erottaa lannan fosforia ja typpeä toisistaan kuljetettavuuden ja käytön tehostamisen onnistumiseksi. Lisäksi typpeä tarvitaan lisää muistakin kierrätettävistä massoista. Väkilannoitteiden tarvetta ei parhainkaan kierrätys kokonaan poista.

Kaiken lannan energiasisältö biokaasuna on neljän terawattitunnin luokkaa. Siitä olemme arvioineet käyttöönotettavaksi reilun kolmanneksen, mikäli biokaasun käyttö kasvaa ja investointeihin eri laitos­mittakaavoissa kannustetaan. Tämän saavuttamiseen on kuitenkin arveltu menevän vielä pari vuosikymmentäkin, eikä laitoksia saada toimintaan heti, vaikka investointisuunnitelmia nyt käynnistettäisiin vauhdilla.

Maatalouden energiankulutuksessa biokaasu pitäisi saada työkoneiden käyttöön, jotta öljyriippuvuus laskisi. Tarjolla oleva konekanta on kuitenkin rajallinen. Biokaasusta tuotetulle biometaanille voisi olla ottajia maakaasun korvaajana monessakin paikkaa. Esimerkiksi välttämättömän jakeluliikenteen käytössä biokaasu voisi hienosti korvata fossiilisia.

Kun sekä kotieläintilan rehuntuotanto että muut tarvitut panokset maksavat merkittävästi aiempaa enemmän, moni tila pohtii tuotannon supistamista, osa myös lopettamista. Tällöin lantaa on vähemmän kierrätettäväksi, ja muutos voi olla pysyvä. Heikompilaatuisia nurmiakin voi ohjautua rehuksi eikä esimerkiksi biokaasu­laitoksiin.

Tilat tarvinnevat lantansa aiempaa enemmän omille pelloilleen, jolloin kierto kasvitiloille vähenee. Myös mahdollisuudet investoida lannan prosessointiin voivat kärsiä, ainakin viivästyä. Jo tarjolla olevien kierrätyslannoitevalmisteiden kysyntä kasvaa.

Aiemmat haasteet saada valmisteet toimitettua kustannuksiltaan edes kohtuullisen välimatkan päähän ovat muuttuneen ei-oon myyntiin. Pääosa yhdyskuntien ja teollisuuden sivuvirroista kiertää jo muun muassa biokaasulaitosten kautta myös maatalouteen ja kierrätyksen lisääminen on haastavaa.

Sen sijaan näiden sivuvirtojen ravinteiden käytössä on tehostettavaa. Mädätettä jalostamalla ja tehokkaammalla typen talteenotolla merkittävämpi osuus ravinteista saataisiin täsmällisemmin hyödynnettyä.

Tulevaan tulee silti valmistautua ja edistää siirtymää kierrättävämpään ja siten omavaraisempaan ja huoltovarmempaan ruokajärjestelmään. Sitä tarvitaan joka tapauksessa, ja sen arvosta saamme nyt ankarasti oppia.

Väkilannoitteiden tarvetta ei parhainkaan kierrätys kokonaan poista.