Yliö: EU-Mercosur-sopimuksen viivästyminen ei ole ollut vain maatalouden syytä

Mercosur-sopimuksen hyväksyntä on viivästynyt. Kuva: Timo Filpus

EU-Mercosur-sopimus on yksi merkittävimmistä vapaakauppasopimuksista, joita Euroopan unioni on koskaan neuvotellut. Sen vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin pelkkään maatalouteen, sillä sopimus koskee taloudellista, poliittista ja ympäristöllistä yhteistyötä EU:n ja Mercosur-maiden eli Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn välillä ja sillä on laajoja geopoliittisia vaikutuksia.

Sopimuksen hyväksymisen viivästyminen – päätöksenteon siirtyminen – on laitettu maatalouden syyksi. Suomessa näin on toiminut muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK.

Neuvottelut sopimuksesta alkoivat jo vuonna 1999 ja etenivät hitaasti johtuen lukuisista poliittisista, taloudellisista sekä ympäristöllisistä haasteista.

Poliittinen sopu sopimuksen sisällöstä saavutettiin vuonna 2019.

Sopimuksen päätavoitteita ovat tullien poistaminen, kaupan ja investointien helpottaminen sekä alueiden välinen yhteistyön vahvistaminen, mutta sopimukseen sisältyy myös kysymyksiä esimerkiksi teknologiasta, työelämästä ja standardeista.

Sopimuksen ratifioinnin viivästyminen ei ole johtunut pelkästään maataloudesta, vaikka EU:n maataloustuottajat ovatkin olleet huolissaan kilpailun kiristymisestä.

Päätöksiä hidastavat myös ympäristökysymykset, kuten Amazonin sademetsien tuhoutuminen ja Brasilian ympäristöpolitiikka, jotka ovat nousseet monien jäsenvaltioiden huolenaiheiksi. Samoin sopimus koskettaa muun muassa teollisuutta, digitaalisia palveluja, kuluttajansuojaa ja ihmisoikeuksia.

Erityisiä hyötyjiä sopimuksesta ovat teollisuus ja palvelut. Esimerkiksi eurooppalaiset autoteollisuusyhtiöt ja teknologiateollisuus seuraavat sopimuksen vaikutuksia kilpailukykyyn, sääntelyyn ja investointimahdollisuuksiin.

Maataloudessakin on voittajia, muun muassa maitosektori ja viinit.

Amazonin sademetsien laajamittainen metsäkato ja Brasilian politiikka ovat nostaneet vaatimuksia tiukemmista ympäristösäännöksistä. Samalla EU harhautui metsäkatoasetuksen valmistelussa omien viljelijöidensä ja metsänomistajien rankaisuun ylimittaisella byrokratialla.

Euroopan komissio on pyrkinyt ajamaan sopimusta kiireellä. Tämä on kuitenkin herättänyt vastatoimia sekä Euroopan parlamentissa että jäsenmaissa. Useat toimijat kokevat, ettei aikaa ole jätetty riittävästi.

Komission pyrkimys viedä läpi vaikeita ratkaisuja nopeasti on lisännyt poliittista kitkaa ja epäluottamusta, mikä näkyy sekä parlamentin että jäsenvaltioiden epäilevänä suhtautumisena ja ajoittaisina julkisina vastalauseina.

Samaan aikaan Mercosur-sopimuksen kanssa EU:n pöydällä on uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu.

Useille jäsenmaille Mercosur-sopimus on ollut osa laajempaa neuvottelukokonaisuutta, jossa rahoituspäätökset, maataloustuet ja kauppapolitiikan linjaukset nivoutuvat toisiinsa. Tämä kytkös on tehnyt päätöksenteosta entistä monimutkaisempaa ja altistanut sopimuksen kohtalon EU:n sisäisille valtapolitiikalle.

Tilannetta on kärjistänyt myös viime aikoina toistunut huoli brasilialaisen naudanlihan turvallisuudesta. Brasilialaiset jäivät kiinni EU:hun toimitetun naudanlihan tuotannossa käytetyistä kasvuhormoneista, mikä on herättänyt laajaa närkästystä erityisesti elintarviketurvallisuuden ja kuluttajansuojan näkökulmasta.

Tapaus on erityisen ongelmallinen, koska komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja maatalouskomissaari Hansen ovat viime aikoina voimakkaasti korostaneet, että tuontituotteille tulisi asettaa samat tuotantovaatimukset kuin EU:n omalle tuotannolle.

Tuontilihaskandaali vahvisti niiden äänien asemaa, jotka ovat vaativat tiukempia ehtoja sopimuksen hyväksymiselle.

Sopimuksen viivästyminen ja siihen liittyvät poliittiset jännitteet vaikuttavat monin tavoin EU:n sisäiseen dynamiikkaan. Kauppapoliittinen epävarmuus heikentää unionin asemaa globaalina kauppatoimijana myös muilla sektoreilla kuin maataloudessa.

Samalla ympäristöpolitiikan merkitys ja vaatimukset ovat epäselviä, mikä näkyy niin ilmastokeskustelussa, digitalisaation kehityksessä kuin reilun kaupan säännöissä. Kansallisten parlamenttien halu korostaa omaa asemaansa päätöksenteossa monimutkaistaa ja kaventaa komission neuvotteluvaltaa.

On kysymys myös EU:n uskottavuudesta neuvottelijana.

EU-Mercosur-sopimus on saanut kansainvälistä huomiota, sillä muut suuret toimijat – kuten Kiina ja Yhdysvallat – pyrkivät vahvistamaan asemaansa. Sopimus osoittaa, ettei vapaakauppapolitiikka ja päätöksenteko ole yksinomaan taloudellisia tai maatalouteen liittyviä kysymyksiä, vaan niihin liittyy laaja kirjo geopoliittisia, yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja teknologisia tavoitteita.

Sopimus edellyttää osapuolilta kykyä sitoutua sekä kestävään kehitykseen että monipuolisiin yhteisiin arvoihin.

Päätöksenteon siirtyminen Mercosur-sopimuksesta kuvastaa muuttuvaa kansainvälistä ja eurooppalaista ilmapiiriä, jossa taloudelliset, ympäristölliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset intressit risteävät yhä monimutkaisemmin. Sopimuksen tulevaisuus rakentuu sen varaan, miten onnistutaan vastaamaan sekä globaalin kauppapolitiikan, sisäisen vallankäytön että kuluttajansuojaan ja tuotantostandardeihin liittyviin haasteisiin – ei vain maatalouden, vaan koko yhteisen politiikan kentässä.

Juha Ruippo

johtaja (kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet)

MTK