Oikeusturva paranee

Lunastuslain muutos parantaa lokakuun alusta alkaen maanomistajan oikeusturvaa lunastuskorvauksista päätettäessä. Lähtökohtana on luonnollisesti edelleen lunastajan ja maanomistajan keskinäinen sopiminen, mutta riitatapauksissa maanomistajan mahdollisuus hakea käyvästä korvauksesta myös oikeuden tulkinta, paranee nyt huomattavasti.

Tähän saakka korvauspäätöksen hakeminen on ollut maanomistajalle huomattava taloudellinen riski. Jos oikeus on ratkaissut kiistan lunastajan eduksi, maanomistaja on joutunut oikeuskulujen maksumieheksi. Tässä pelossa moni aiheellinenkin korvaustoimitus on jäänyt hakematta.

Tähän saakka esimerkiksi valtio tai voimayhtiö on voinut korvaustarjouksissaan laskea paljon sen varaan, ettei maanomistaja uskalla asiaa riitauttaa. Lakimuutos estänee jatkossa tällaisen ylimielisyyden.

Maanomistajalle voi edelleen jäädä vastuu kustannuksista, mikäli lunastustoimituksen hakeminen tulkitaan ilmeisen aiheettomaksi. Pykälän merkitys paljastuu vasta sen tulkintojen myötä, mutta se tuskin muodostuu kohtuuttomaksi maanomistajalle.

Lunastuslain muutos korjaa huomattavan epäkohdan. Yksittäisen maanomistajan asema – ja resurssit hakea oikeutta – on suhteessa valtioon tai suuryrityksiin ollut kaikkea muuta kuin tasavertainen.

Samankaltainen tilanne vallitsee tällä hetkellä esimerkiksi puunmyyjien ja ostokartellista tuomittujen metsäyhtiöiden korvauskiistassa.

Vastuu kärsityn vahingon todistelusta jää puuta kartelliyhtiöille myyneelle metsänomistajalle. Jos tuomio ei johda korvauksiin, vastuulle jäävät myös myös metsäyhtiöiden tunnetusti kalliiden juristien palkkiot. Asetelma on monen metsänomistajan kannalta käytännössä mahdoton.