Hämmennys Ylessä jatkuu edelleen

Yleisradion asiat ovat kiinnostaneet poliitikkoja ja muuta mediaa aina. Silti meneillään oleva myllerrys on lajissaan ainutlaatuista. Dramatiikka Ylen ympärillä on ollut rajua ja se on kestänyt jo kuukausien ajan. Loppua sille ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Kohun polttopisteessä on ollut yhtiön perintötimantti ja koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta keskeinen osa, uutis- ja ajankohtaistoiminta. Taustalla on yksikön johtajan Atte Jääskeläisen muutaman vuoden takainen iso organisaatiouudistus, joka monimutkaisuudessaan hämmensi tekijäkuntaa ja horjutti uutis- ja ajankohtaistoiminnan iskukykyä.

Johtosuhteiden ja toimintatapojen epäselvyys ja vastaavana päätoimittajana toimivan Jääskeläisen etäisyys uutisorganisaatiosta ajoi uutis- ja ajankohtaistoiminnan hankalaan tilanteeseen, joka alkoi purkautua viime syksynä. Erityisesti tutkivien toimittajien parissa koettiin, että Jääskeläinen ja uutis- ja ajankohtaistoiminnan johto olivat myötäilleet valtaa pitäviä ja antautuneet pääministeri Juha Sipilän (kesk.) painostukselle.

Samalla Ylestä alkoi kuulua nimekkäiden ja taitavien toimittajien avointa kritiikkiä uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtoa vastaan. Varoitukset ja muut johtamiseen liittyvät yksityiskohdat kerrottiin julkisuuteen. Uutisyleisö haukkoi henkeään luotettavana uutistoimijana profiloituneen Ylen kertoessa omista asioistaan.

Monet myös päättivät jättää yhtiön. Yle on ollut talven ajan sekä omien toimittajien että muun median avoimen päivittelyn kohteena. Harva yhtiö tai yhteisö on kokenut vastaavanlaista julkisuuskriisiä.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) torstaina antama langettava päätös, jossa Jääskeläisen tulkittiin alistuneen pääministerin painostukseen, on harvinainen ja kova. Erityisesti toimitusjohtaja Lauri Kiviselle päätös oli vaikea nieltävä. Alan vakiintuneen tavan vastaisesti hän ei pitänyt mielipiteitä ominaan vaan liitti kommentteihinsa myös kipakkaa JSN:n arvostelua.

Jääskeläinen oli nöyrempi. Hän myönsi tuomion kovuuden, mutta kertoi itse tietävänsä parhaiten toimintansa motiivit. Hänen mukaansa tarkoituksena on ollut varmistaa se, että jutut pitävät paikkansa. Silti Yle vajosi prosessissa taas syvemmälle.

Kivinen on aiemmin myöntänyt organisoinnissa tehdyt virheet (MT 17.2 ). Hän on myös käynnistänyt henkilöstön kuulemisen asiasta.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on aloitettu organisaation uusi muokkaus. Monilta osin se on palannut muutaman vuoden takaisiin toimintatapoihin. Toimet ovat vaikuttaneet oikeansuuntaisilta. Työrauha ja organisaation iskukyky on alkanut palautua.

Silti kohu ei ole ohi. Yhtiön hallitus ja sen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson ajautuivat ensin neuvottomuuden tilaan. Sitten hallitus päätti palkata selvitysmiehen tutkimaan, mitä yhtiössä oikein tapahtuu. Tehtävään löydetyn professori Olli Mäenpään työ on vaikea.

On myös päivänselvää, että Mäenpään saatua raporttinsa valmiiksi Ylen ympärillä käyty kohu alkaa uudelleen. Wilhelmssonin mukaan tehdyistä virheistä olisi opittava (HS 24.3.). Tähän on varmasti kaikkien helppo yhtyä. Nyt Ylen hallituksen on vain pohdittava, mitä tämä virheistä oppiminen käytännössä merkitsee.

Paljon vahinkoa on jo ehtinyt tapahtua. Poliitikot ovat nähneet mahdollisuutensa ja Ylen riippumattomuus on vaarantunut. Muun muassa se, että poliitikoista koostuva hallintoneuvosto on ryhtynyt tekemään yhtiölle strategiaa, on huono merkki.

Verovaroin kustannettu Yle pitäisi pystyä pitämään riippumattomana. Poliitikkojen ohjailemasta mediasta on Euroopassakin liikaa varoittavia esimerkkejä.