Ruuan- ja sähköntuottajat joutuneet vuoristoradalle

Hiljattain käynnistynestä Olkiluodon kolmannesta rekatorista tuli viime viikolla sähkön ylituotannon takia säätövoimala. Kuva: Tapani Karjanlahti/TVO

Sekä ruoka- että sähkömarkkinat ovat joutuneet melkoiseen myllerrykseen. Aikaisemmin oli totuttu, että molempien tuotanto oli suhteellisen vakaata ja niiden osuus kuluttajien menoista laski pitkään tasaisesti. Sähkön tuotanto ei riittänyt kotimaiseen kulutukseen. Halpaa sähköä oli kuitenkin saatavissa pääasiassa Ruotsista ja Venäjältä. Myös halpaa ruokaa on ollut maailmanmarkkinoilla tarjolla.

Vuosikymmeniin ensimmäisen kerran suomalaiset havahtuivat kotimaisen ruuantuotannon merkitykseen koronakriisin alkuvaiheessa. Uusi herätys saatiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kauaa kriisitietoisuus ei ole kuitenkaan kestänyt.

Sodan seurauksena ruuan ja energian, erityisesi sähkön hinta lähti ennennäkemättömän rajuun nousuun. Suurin nousupaine tuli meillekin venäläisestä maakaasusta riippuvasta Keski-Euroopasta.

Sähköyhtiöt nostivat kuluttajahintoja varmuuden vuoksi riittävästi. Viime vuoden lopulla sähkön hinta nousi jopa yli 60 senttiin kilowattitunnilta. Se ajoi monet kuluttajat todella vaikeaan tilanteeseen. Valtiovalta tuli nopeasti apuun ja lupasi korvata kuluttajille muutaman talvikuukauden ajalta osan suurimmista hintojen nousuista.

Myös ruuan tuottajat saivat valtiovallalta tukipaketin nousseiden tuotantokustannusten takia, mutta siinä päätöksenteko oli jo kankeampaa.

Sähkömarkkinoilla jyvät erottuivat akanoista. Sellaiset sähkön myyntiyhtiöt, joilla ei ollut omaa tuotantoa, joutuivat vaikeuksiin, koska kesken sopimuskauden kuluttajahintojen nostaminen ei onnistunut. Yhtiöt, joilla on omaa tuotantoa, sen sijaan tekivät ennätyksellisiä tuloksia, koska tuotantokustannukset eivät juurikaan nousseet.

Sähkömarkkinoilla on nyt törmätty ylituotantoon ja sen vaikutuksiin. Kevään aikana sähkön hinta on tullut reippaasti alas. Yksi merkittävä syy on sähkön tuotantokapasiteetin kasvu. Olkiluoto kolmonen käynnistyi ja pelkästään tänä vuonna Suomessa on tullut markkinoille 500 megawattia uutta tuulivoimaa. Myös ruuan tuottajahinnat ovat kevään aikana laskeneet nopeasti, mutta seuraavan sadon tuotantokustannukset eivät ole.

Viime viikolla sähkön pörssihinta oli usein jopa negatiivinen. Kaikki eivät pääse alhaisista hinnoista hyötymään, koska pörssisähköä lukuun ottamatta kuluttajahinnat reagoivat hitaasti. Joulukuussa sähkösopimuksen 25 sentin kilowattihinta olisi voinut tuntua lottovoitolta, mutta nyt se tuntuu katastrofilta.

Koska sähköä ei voi tuottaa varastoon, yksi maailman kalleimmista sähköinvestoinneista muuttui viime viikolla säätövoimaksi. Olkiluodon ydinvoimalan viimein käynnistyneen kolmosreaktorin tuotantoa rajoitetaan ylituotannon takia liian halvaksi muuttuneen sähkön takia.

Vaikka ruuan- ja sähkön tuottajat ovat joutuneet nopealiikkeiseen hintojen vuoristorataan, markkinoilla jotkut tekevät tulosta. Elintarvikekauppa on kriisien aikana tehnyt ennätyksellistä tulosta ja sähkönsiirtoyhtiöille valtiovalta on taannut vakaan kohtuullisen tuoton.

Sähkön ja ruuan tuotannossa investoinnit ovat kalliita ja ne tehdään vuosikymmeneksi eteenpäin. Rajut muutokset tuottajahinnoissa lisäävät riskejä. Haluaako kukaan enää investoida tuotantoon?

Ruoka- ja sähkömarkkinoilla on nyt tilanne, jossa niitä ei kannata tuottaa eikä kuluttajilla ole varaa niitä ostaa. Hallitusneuvottelijoilla riittää pohdittavaa myös siinä, miten ruoka- ja sähkömarkkinat saadaan toimimaan paremmin. Hintojen vuoristoradalla on jarrumiehen paikka auki, etteivät tuottajat ja kuluttajat putoa kyydistä. Samalla pitää muistaa, että ensi talven tuulettomilla pakkasilla niistä molemmista saattaa taas olla pulaa ja hinnat aivan eri tasolla kuin nyt.