Susijahti tuottaa haluttua tulosta

Luonnonvarakeskus Luke esitti pääsiäisen alla arvionsa talven susijahdin vaikutuksista Suomen susikantaan.

Nyt toista kertaa järjestetyssä kannanhoidollisessa metsästyksessä kaadettiin yhteensä 43 sutta. Lisäksi vahinkoperusteisilla luvilla ammuttiin 12 ja poliisin määräyksestä 14 sutta. Neljä sutta kuoli auton alle (MT 18.3.).

Viime syksyn ja alkuvuoden aikana susikanta on siis harventunut reilulla 70 yksilöllä. Luku voi tuntua suurelta, mutta Luken arvio kertoo susikannan pysyneen Suomessa käytännössä entisellään.

Itse asiassa kannan voi päätellä jopa hieman vahvistuneen. Luken mukaan Suomessa oli jahdin päätyttyä eli helmikuun lopussa 200–235 sutta. Vuoden 2015 kanta – 220–245 sutta – laskettiin ennen viime vuoden kannanhoidollista metsästystä, tämän vuoden luku vasta jahdin jälkeen.

Luken arviot osoittavat, etteivät susijahtiin liittyneet pelot toteutuneet. Nähdyn perusteella Suomen susikanta kestää hyvin metsästystä.

Tutkija Samuli Heikkisen mukaan susikannan koossa tai laumojen määrässä ei ole metsästyksen seurauksena tapahtunut merkittävää muutosta. Suomessa on nyt 37–39 susilaumaa, mikä on muutama lauma enemmän kuin vuosi aiemmin.

Tulokset vertautuvat hyvin myös kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan susikanta kestää vaarantumatta 30 prosentin vuotuisen poistuman. Poistuma Suomen kannasta oli nyt noin 25 prosenttia.

Susikannan luontainen lisääntyminen on vastannut hyvin poistumaa ja ilmeisesti ylittänyt sen selvästi.

Susipolitiikka on Suomen historiassa ehtinyt vaihdella äärestä laitaan. Vuosisatojen ajan sudesta maksettiin tapporahaa ja kansalaisia suorastaan velvoitettiin suden hävittämiseen. EU-jäsenyydessä Suomi taas hyväksyi suden tiukan suojelun, josta poikkeaminen vaatii aina erityisperusteet.

Susivahingoista kärsineistä monet vapauttaisivat sudenmetsästyksen mieluusti kokonaan. Se ei nykymaailmassa liene realismia. Samalla tavalla myös suden äärisuojelu on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi.

Epäonnistuneen susipolitiikan seurauksena on nähty turhautumista, kasvavia petovahinkoja sekä ajalle tyypillistä kiistan ääripäiden metelöintiä. Kärjistynyt susikonflikti on estänyt järkevän, kiihkottoman keskustelun ja samalla päätöksenteon.

Kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteena on ollut susikannan kasvun hillitseminen, susivahinkojen pienentäminen sekä suden ihmisarkuuden palauttaminen. Tällä hetkellä näyttää, että susijahti tuottaa kaikkia näitä kaivattuja tuloksia.

Susialueilla asuvien ja vahingoista kärsineiden kannalta merkittävin tulos on kuitenkin se, että lopulta myös heidän kokemallaan on ollut vaikutusta petopolitiikkaan. Se, että susia on jo kahtena vuotena voitu perustellusti vähentää, palauttaa paikallisten ihmisten luottamusta yhteiskuntaan.

Luottamus on tärkeä asia. Se murenee kuitenkin nopeasti, jos kansalainen kokee jäävänsä ongelmineen yksin muun yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kiistat susien ympäriltä tuskin koskaan täysin loppuvat. Hyvin onnistunut metsästys avaa kuitenkin mahdollisuuden järkevään ja tasapainoiseen kannanhoitoon myös jatkossa.

Petopolitiikan tulee riittävästi huomioida petoalueiden asukkaiden ja heidän elinkeinojensa tarpeet. Kuten on huomattu, tämän unohtaminen syö politiikan uskottavuuden nopeasti.

Useimmat suojelijat ja petoalueiden ihmiset jakavat jo huomattavan osan susipolitiikan tavoitteista. Yhteisymmärrys jättää susikiistojen ääripäille entistä vähemmän tilaa.

Hallittu metsästys on luultavasti ainoa tapa säilyttää riittävä välimatka ihmisen ja suden välillä. Samalla se mahdollistaa terveen ja hyvinvoivan susikannan säilymisen Suomessa.